Tykistön vetäjä

Heinäkuun viimeisellä viikolla aurinko on hellinyt lomalaisia myös Etelä-Hämeessä. Museon näyttelyrakennuksen ovi käy myös tiuhaan. Helteisestä säästä huolimatta museotontut eivät ehdi köllötellä auringossa, vaan he ahertavat kukin tahoillaan.

Torstaina Tykistötonttu Vilho on aamusta alkaen huoltanut tykkikalustoaan ulkonäyttelyalueella. Myös pioneeritonttu Jaakko ähertää Kraz-ajoneuvojensa kimpussa pumpaten autojen renkaisiin ilmaa hiki otsalla. Kieltämättä villapipo alkaa olla vähän kuuma, huokaa Jaakko. Viestitonttu Seppo sen sijaan on titaamassa museon Sotilasradioamatööriasemalla laajalle ystäväpiirilleen. Viestejä singahtelee Eurooppaan ja Amerikkaan ja Kiinaan asti.

Hommat keskeytyvät, kun Vilho yllättäen huomaa, että museon vahtimestari Kai on unohtanut tykistön vetäjän AT-S SU ohjaamon oven raolleen…
”Hei tulkaas Jaakko ja Seppo katsomaan nyt päästään tutkimaan tämän tykistön vetäjän ohjaamoa,” huutaa Vilho.

”Äkkiä nyt ennen kuin Kai tulee laittamaan oven säppiin”, hoputtaa Vilho, kun Seppo ja Jaakko vähän empivät.

”Kylläpä tämä ohjaamo on yllättävän iso, tänne mahtuukin istumaan aika monta miestä,” toteaa Jaakko silmäillessään penkkejä.

”Niin ohjaamoon mahtuu johtajan ja ajajan lisäksi vielä 3 henkeä ja lavalle peräti 10 henkilöä”, kertoo Vilho.

”No pitäähän miehistönkin mahtua mukaan”, kuittaa Seppo.

 ”Tämä tykistön vetäjä kehitettiin Neuvostoliitossa 1940 ja 50 -lukujen vaihteessa tykkikaluston vetäjäksi. Meidän puolustusvoimat sai ensimmäisen tällaisen vetäjän käyttöönsä vuonna 1960. 

Nämä ovatkin olleet käytössä pääasiassa kenttätykistön joukko-osastoissa 1980-luvun jälkipuoliskolle saakka”, kertoo Vilho tohkeissaan.

”Minkälainen moottori tässä onkaan?", kysyy Jaakko kiinnostuneena.
”V-54 T, nelitahtinen, nestejäähdytteinen, 12-sylinterinen, V-mallinen suorasuihkutus disel”, vstaa Vilho asiantuntevasti.
”Teho lienee sitten 202 kW /600 r/min ja tuntinopeus on 35 km”, sanoo Jaakko miettiväisenä.

”No niin tuoltahan se Kaitsu jo tuleekin ja  laittaa ohjaamon oven säppiin. Nyt ei kukaan museon asiakkaista kolhi itseään, jos vaikka innostuisivat kiipeämään ohjaamoon, kun ovi jäisi kutsuvasti raolleen”, sanoo Seppo.

”No mutta kello onkin jo kohta kaksitoista. Nyt lähdetään katsomaan millaista lounasta Linnea on tänään meille loihtinut”, sanoo Jaakko ja taputtelee vatsaansa josta kuuluukin jo aika iso tyytymätön murina…