Tutkimusmatka museon "mustaan aukkoon"

Sateisena tiistaiaamupäivänä museolla on tosi hiljaista. Mihinkähän kaikki asiakkaat ovat hävinneet, ihmettelevät Vilho ja Jaakko. Museon toisessa kerroksessa Seppo huomaa yllättäen, että valokuvaseinän takana on ovi ja se on jäänyt hiukan raolleen tutkija Samuelilta. Hetken emmittyään Vilho kipittää siitä sisään ja Seppo ja Jaakko menevät perässä. 

 – Onpa täällä pimeää pelästyy Seppo, voisitko Vilho sytyttää jostain valoa.
    Vilho kiipeää lähimmän hyllyn päälle ja "naps" loisteputkivalot syttyvät.
 – Mikä paikka tämä oikein on, kysyy Jaakko.
 – Tätä kutsutaan museon "mustaksi aukoksi " eli tämä toimii esine, vaate ja tauluvarastona, kertoo
   Vilho tietäväisenä. Livahdin tänne kerran viime talvena museomestari Ilkan perässä, eikä hän
   huomannut mitään, hihittää Vilho.
– Kylläpä täällä on paljon kaikenlasta tavaraa ja aikamoinen epäjärjestys, sanoo Jaakko.
– Hei katsokaa eikö nuo tavarat lahjoitettu meille vasta eilen, näin ne Ilkan huoneessa.

 –Mennäänkö katsomaan lähemmin mitä tuossa puulippaassa on, sanoo Seppo.

 –Hiiop, auttakaa nyt vähän, että saadaan tämä puulippaan kansi auki ja nähdään mitä se sisältää, sanoo Jaakko.

  

– Katsokaa, mitä kaikkea rasiassa on.
















– Hei hihkuu Vilho, täällähän on sotilaiden ruokailuvälineet joita olisi tarvittu viime torstaina, kun käytiin syömässä Viestirykmentin varusmiesten kanssa. Niillä oli juuri tällaiset samanlaiset välineet.
–Niin eikä olisi tarvinnut pihistää ruokailuvälineitä Lounasravintola Militariasta, sanoo Seppo vähän nolona. Oletko Vilho jo palauttanut ne?

–Ja mitkä nämä sitten on? Jaa taitavat olla ihan oikeat sokeripihdit, toteaa Jaakko.

Mutta sitten herää myös Sepon uteliaisuus, kun hän huomaa että rasian pohjalla on myös kaksi kirjaa...toinen näyttää olevan laulukirja, mutta mikä ihme tuo toinen on?

Rasian kanteen on kaiverrettu Eevalle vuonna 1942. Museomestari sanoi, että tämä rasia on sotilaan puhdetyönä korsussa veistämä korurasia, jonka hän on varmaan sodasta palattuaan antanut omalle morsiamelleen. Kyllä onkin hieno esine toteavat tontut yhteen ääneen. Varmaan sen veistämiseen on mennyt paljon aikaa.

–Mihinkähän tämä museossa sijoitetaan? Mahtuukohan tämä rasia vielä siihen toisessa näyttelykerroksessa olevaan vitriiniin, jossa on samantapaisia esineitä, tuumii Vilho.
Ne ovat sotilaiden jatkosodan aikana veistelemiä puhdetöitä, tietää Jaakko.