- Mihin ihmeeseen Jaakko on lähtenyt näin aikaisin aamulla, ihmettelee Seppo.
- Kuului pärskivän koko yön ihan mahdottomasti, joten toivottavasti Jaakko ei nyt ole lähtenyt ainakaan ulos kylmään aamuun, tuumaa Vilho.
- No lähdetään etsimään, kyllä me Jaakko varmaan pian löydetään tuskin hän on siinä kunnossa jaksanut pitkälle mennä, ehdottaa Seppo.
Aikansa museota kierrettyään tontut löytävätkin Jaakon näyttelyn kolmannesta kerroksesta.
- Hei katso Vilho, Jaakko makaa tuolla armeijasängyssä, eikä hänestä näy kun vähän punaista nenänpäätä, sanoo Seppo.
- Hei Jaakko oletko sinä kovinkin kipeä, kyselee Vilho huolissaan, sillä on perin outoa nähdä Jaakko päivällä lepäilemässä.
No olo on kyllä aika huono ja joka paikkaa särkee ja myös nenäkin vuotaa solkenaan, kähisee Jaakko ja aivastaa jälleen.
Minäpä pyydän Linneaa keittämään sinulle kuumaa marjamehua ja mustikkakeittoa, kyllä se flunssa helpottaa, kun vaan jaksat levätä tuumaa Vilho ja kipaisee ullakon tonttuasumukseen etsimään Linneaa, joka hyräilee tuttua tonttusävelmää ja valmistaa lounaaksi kaalikääryleitä ja perunapaistosta.
- Ulos mennessään he yllätyksekseen huomaavat, että Puolustushallinnon Rakennuslaitoksen maalarit ovat tehneet hienoa jälkeä, kun ovat maalanneet porraseteisen seinät talon alkuperäiseen sävyyn.
- Onpa tosi kauniit värit ihailee Seppo ja Vilho yhtyy Sepon mielipiteeseen. Kyllä täällä nyt kelpaa taas kulkea ja ihailla samalla kauniita seiniä tontut huokaavat.
- Tiedätkö muuten Vilho, että toinen niistä maalareista oli nuori kaunis nainen, sanoo Seppo unelmoiva ilme silmissään.
- Seppo sinä taidat olla ihastunut siihen maalarityttöön, tokaisee Vilho.
- No ehkä ihan vähän, sillä tytöllä on niin kauniit silmät, huokaa Seppo ujosti.
Toivottavasti Jaakko nyt paranee pian, sillä joulukalenteripäivitykset alkavat jo ensimmäisenä adventtina eli ensi sunnuntaina, ajattelee Vilho vähän huolissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti