Nollakakkonen

Marraskuun viimeinen viikko saadaan aloittaa kauniissa talvisäässä. Linnankasarmin kenttää peittää ohut lumihuntu ja ilmassa on muutama aste pakkasta. Siis oivallinen sää tykkisulkeisiin tuumaa tykistötonttu Vilho.

Niinpä  Vilho käskee pioneeritonttu Jaakon ja viestitonttu Sepon Linnankasarmin pihalle puolenpäivän aikaan.

Tykkikalustoksi Vilho on valinnut tykkimiehille legendaarisen 76 mm:n kevyen kenttäkanuunan vuosimallia 1902. Lyhyempänä nimikkeenä tykistä käytetään 76 K 02.  Tykkimiesten kesken vain NOLLAKAKKONEN.
 

Jaakko ja Seppo asettuvat tykin ympärille ja Vilho aloittaa tykkiluentonsa:

- Tästä satavuotiaasta tykistä on muodostunut meille tykistössä palvelleille yhdysside, joka on paljon enemmän kuin pelkästään symbolinen. Ainakin vanhemmille tykkimiehille 02:een liittyy hyvin voimakas tunnelataus. Nollakakkosen tarina alkoi jo sisällissodassa (vapaussota).  Voidaan siis  perustellusti todeta, että Nollakakkosen kautta on välittynyt tykkimiespolvelta toiselle luja yhteenkuuluvaisuuden tunne ja ylpeys omasta aselajistamme. 

76 K 02 tykki on venäläisen Putilovin tykkitehtaan valmistama ja se oli Venäjän tykistön  ensimmäinen joustolavettinen kenttätykki. Nollakakkonen oli Venäjän pääase ensimmäisessä maailmansodassa.  Sisällissodassa saatiin sotasaaliiksi kaikkiaan 180 nollakakkosta ja lisäksi Saksasta ostettiin 24 tykkiä.

Tykin ampumatarvikkeista todettakoon, että sillä on patruunalaukaus. Alun perin oli vain yksi panos. Myöhemmin otettiin käyttöön myös puolipanos. Kranaatti jäi ainoaksi ammuslajiksi kun srapnelli poistettiin käytöstä sen tehottomuuden vuoksi, päättää Vilho luentonsa.

- Joko se kohta pamahtaa, kysyy Seppo, joka on siirtynyt hiljalleen vähän etäämmälle tykistä ja laittanut varmuuden vuoksi myös jo sormet korvilleen.

- No ei nyt tietenkään, tämähän on vasta kuivaharjoittelua, toteaa Vilho ja jatkaa: tämä tässä on tykin lukko.

- Ja koska museomestari Ilkka on piilottanut minulta ruudin, niin ei voida ainakaan tänään ampua, harmittelee Vilho.

- No ei se haittaa kyllä tämä kuivaharjoittelukin riittää vakuuttavat Seppo ja Jaakko yhteen ääneen. 

- Vähän kylmäkin täällä jo tulee ja Jaakko aivastaa asian vakuudeksi.

-Taidan vilustua ja selkääkin särkee kun koko ajan joutuu rehkimään, huokaa Jaakko.

Lähdetään katsomaan olisivatko Linnean uunimakkarat ja pottumuusi jo valmiina, ehdottaa Seppo.

Ja minä ainakin menen ottamaan myös kunnon rommitotin ja hotapulveria, sanoo Jaakko aivastaen taas ja marssii kohti Lounasravintola Militariaa.