Joulukalenterin kahdeskymmenes neljäs luukku: Hyvää Joulua!

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki, kunnon väki. Raoistansa sen jo tonttu näki, tonttu näki. Tip-tap, tip-tap, tipe, tipe, tip-tap, tip, tip, tap...rallattaa Vilho ja tanssii ympäri tonttuasumuksen keittiötä ja rutistaa Linneaa niin, että tämä meinaa pudottaa kahvipannunsa ja lautasellisen uunituoreita joulutorttuja.


Yöllä viestitonttu Seppo on nähnyt merkillistä unta, jossa hän viillettää tykistötonttu Vilhon ja pioneeritonttu Jaakon kanssa lumisessa metsässä Jaakon krazilla. Autoon on kiinnitetty Jaakon eilen esittelemä miinajyrä ja vauhti on hurjaa. Mutta mikä parasta kaikkialla on ihanan paljon valkeaa lunta ja pakkanen nipistelee poskia.

Aattoaamuun herättyään Seppo ryntää ikkunaan, mutta pettymys on suuri kun maa ei ole vieläkään saanut valkeaa lumipeitettä.

-Kunpa näkisin tänään edes yhden lumihiutaleen leijailevan maahan, huokaa Seppo.

- Kyllä sitä lunta vielä tulee lohduttavat Vilho ja Linnea.
-Niin  kyllä sitä sataa viimeistään tammikuussa, uskoo Jaakkokin ja varmaan villahousujakin taas tarvitaan kun tulipalopakkaset tulevat.

-Tule nyt Seppo joulupuurolle, ties vaikka löytäisit mantelin, kiusoittelee Linnea.
- Saisikohan sitä kinkkuakin jo pienen siivun, pyytelee Jaakko.
- Heiiii minä löysin jo mantelin, huudahtaa Vilho innoissaan.
- Niin mitähän sinä ostitkaan sieltä kultasepänliikkeestä, myhäilee Jaakko, ettei vaan olisi ollut sormus!
- Saadaanko me kesällä tottuhäät, hihkaisee Seppo.
- No malttakaa nyt Vilho hyssyttelee Sepon ja Jaakon hiljaisiksi, ei vielä ole lahjapakettien aika.

Iloista Joulua kaikille!
Me jäädään nyt hetkeksi huilimaan, mutta  ensi vuoden alkupuolella taas blogataan ja kerrotaan museon kuulumisia. Älkää siis unohtako meitä!