Joulukalenterin neljästoista luukku: kenraali Nenonen

Lauantaina museolla on taas pitkästä aikaa vilskettä ja myös Linnassa järjestetään joka vuotiset Tuomaan markkinat. Tämän jälkeen linnamuseo jääkin sitten joulutauolle, mutta Museo Militaria on avoinna vielä viikon.

Tykistötonttu Vilho, pioneeritonttu Jaakko ja viestitonttu Seppo heräävät taas ullakon tonttuasumuksessaan ankeaan aamuun, sillä kuivamuonakaapissakaan ei ole enää mitään naposteltavaa, koska Seppo on syönyt myös kaikki voileipäkeksit ja korput.

-Milloin Linnea oikein tulee takaisin huokaavat Jaakko ja Seppo ja katsovat kysyvästi Vilhoon.
-Varmaan jo maanantaina. Lupasi soitella kun on matkalla, niin  Jaakko voi noutaa hänet sitten taas Krazillaan linja-autoasemalta.

-Joko sinä Vilho olet muuten löytänyt ne museomestari Ilkan piilottamat sankkiruudit? tiedustelee Jaakko. Olisi se vaan komeaa ampua oikein kunnon joululaukaus!
- No en, huokaa Vilho masentuneena, mutta saa oitis ajatuksen: mitä jos pyydettäisiin Ismo ampumaan sillä pikkutykillään ensi viikolla?
- Hyvä ajatus, Jaakonkin ilme kirkastuu tyhjästä vatsanpohjasta huolimatta. Sinun pitää pyytää, että Sirkka soittaa Ismolle heti maanantaina.
- Joo tapahtuu, mutta nyt esittelen teille kaimani tykistönkenraali Vilho Petter Nenosen hienon huoneen.
Ja niin tonut laskeutuvat näyttelyn toiseen kerrokseen.

- Katsokaa, tämä on Nenosen työpöytä eikö olekin hyvässä järjestyksessä, kysyy Vilho.
- Onhan se, mutta kyllä meidän museonjohtajankin työpöytä oli eilen tosi siisti, toteaa Jaakko.

Vilho intoutuu kertomaan kaimastaan lisää:
-Vilho Petter Nenonen oli Suomen kenttätykistön luoja. Kenraali Nenonen palveli Haminan kadettikoulun ja Mihailovin tykistökoulun jälkeen erilaisissa tykistöupseerin tehtävissä keisarillisen Venäjän armeijassa vuodesta 1903 vuoteen 1917. Suomeen Nenonen palasi tammikuussa 1918. Hän johti valkoisen armeijan Oulun valtauksen tykistöä 3.2.1918 ja toimi valkoisen tykistön johdossa koko sisällissodan ajan.
Nenonen oli tykistön tarkastajana lähes yhtäjaksoisesti vuodet 1920-1937, jolloin hän kehitti Suomen kenttätykistön ampumamenetelmät korkealle tasolle.
Tykistön tarkastajaksi hän palasi vuonna 1940 ja jäi virasta eläkkeelle 15.2.1947.

Tykistönkenraali Nenonen nimitettiin tykistöllisistä ansioistaan 8.1.1945 Mannerheim-ristin ritariksi nro 184.

Tässä vitriinissä näette Tykistönkenraalin virkapuvun malli 1922 ja  malli 1936.

Ja tämä tässä on kenraalin tarkkuuskello.
Vilho jatkaa tarinaansa Sepon ja Jaakon kuunnellessa herkeämättä:

Kerrotaan, että kenraalilla oli aina tarkka kellonaika tiedossaan ja kotonaan hän seurasi säännöllisesti saksalaisen Nauenin kaupungin voimakkaan radioaseman välittämään yleismaailmallista aikamerkkiä. Sitä varten hänellä oli tämä kello kirjoituspöydällään telineessä aina samassa asennossa. Kellon käynnin hän tarkasti säännöllisesti pitäen havainnoistaan erityistä päiväkirjaa.

"Tykistön aika" olikin erityisesti sotien aikana varsin tunnettu sekunnilleen tarkan ajan käsite, toteaa Vilho.

-Ja tässä on Nenosen kuuluisa radio, josta hän muun muassa kuunteli niitä aikamerkkejään.

 -Eikö olekin ollut hieno mies tämä kenraali Nenonen, toteaa Vilho ja katsoo kysyvästi Jaakkoon ja Seppoon.
-Kyllä,kyllä myöntävät Jaakko ja Seppo, mutta nyt pitäisi  saada jotakin purtavaa, sillä vatsa murisee aika tavalla. Onkohan museon ravintola tänään avoinna, tiedustelee Jaakko.

- Kyllä se klo 11.00 mennessä avautuu näin viikonloppuisin, sanoo Vilho ja niin tontut hipsivät taas kohti museon viihtyisää ravintolaa.

Tykistönkenraali Vilho Petter Nenonen syntyi 1883 ja kuoli 1960. 

Kenraali Nenonen on haudattu Hietaniemen hautausmaalle ja Tykkimiehet ry laskee haudalle seppeleen joka vuosi hänen syntymäpäivänään 6. maaliskuuta klo 12.00. Päivää vietetään Suomen Tykistön päivänä.