Joulukalenterin viidestoista luukku: Lumihiutale ja Tuomaan markkinat

Sunnuntaina tonttukolmikko nukkuu pitkään, koska lauantaina on touhua  ja ihmeteltävää riittänyt runsain mitoin. On ihailtu hienoja Autoliiton ajokkeja, hinausautoja ja vilkkuvaloja. Myös linnan Tuomaan markkinoilla poikakolmikolla meni pitkään, sillä ihmisiä oli vallan mahdottomasti.

Kello kymmeneltä tykistötonttu Vilho avaa silmänsä ja pomppaa ylös, niin että sängynjouset narahtavat ja venyttelee makeasti. Olisipa nyt maittava aamupala pöydässä odottamassa hän huokaa. Vaan ei ole, sillä Linnea on edelleen Hämeenkyrössä sukuloimassa. Siispä on herätettävä pioneeritonttu Jaakko ja viestitonttu Seppo ja lähdettävä aamiaisen metsästykseen Lounasravintola Militariaan, joka tosin avautuu vasta kello yksitoista näin viikonloppuisin.

-Hei herätys huudahtaa Vilho, ylös nyt unikeot! Ja Jaakko ja Seppo pelästyvät, niin että pomppaavat sängyissään ja Seppo kierähtää miltei lattialle.

-Onko sähköt taas menneet poikki vai mikä on hätänä, ihmettelee Jaakko ja kääntää vielä kylkeä ja työntää tyynyn korvilleen.
- Onko Linnea jo tulossa, kysyy puolestaan Seppo.

-No ei ole, mutta koska vatsani huutaa ruokaa ja kaapit on tyhjillään on lähdettävä katsomaan olisiko Sarilla jotakin syömäpuolta meille tarjolla Lounasravintola Militariassa.

Saatuaan ravintolassa kahvimukit ja sämpylät eteensä tontut piristyvät ja alkavat muistella mieliinpainunutta Autoliiton Lumihiutaletempauksen avausta sekä Tuomaan markkinareissuaan.

 - On se hienoa että jotkut tekevät niin tärkeää vapaaehtoistyötä kuten Autoliiton porukka, joka päivystää koko joulun ajan liikenteessä, jotta ihmiset pääsisivät koteihinsa vaikka auto tekisikin tenän kesken matkaa, toteaa Seppo.
-Kyllä myöntelevät Vilho ja Jaakko. Ja hienoja olivat ne hinausautot ja se kulkue joka lähti tästä piha-alueelta valot vilkkuen, sanoo Jaakko.
- Heidän ajatuksenaanhan onkin tuoda joulun valo liikenteeseen ja lämmin ajatus siten, että ovat auttamassa tiellä pulaan joutuneita, oli sää mikä tahansa, sanoo Vilho.
-Ja kertoivathan he, että joskus näiden Autoliiton vapaaehtoistyöntekijöiden perheissä joululahjatkin on ehditty jakaa vasta joulu- tai tapaninpäivänä, koska isä on ollut päivystämässä tienpäällä koko jouluaaton, toteaa Seppo.

-Ja  Tuomaan markkinoilla oli todella paljon ihmisiä, niin että olisimme jääneet ihmisten jalkoihin, jollei Sirkka olisi kanniskellut meitä repussaan, toteaa Vilho.

- Kyllä oli paljon hienoja tavaroita ja ne joulukuusenpallot, jotka Sirkka osti oli todella kauniit ja se Linnean hartialiina jonka sinä Vilho löysit sieltä yhdeltä myyntipöydältä, kertoo Seppo.

-Oli ne makkaratkin todella herkullisia joita ostin, tosin ne janottivat koko yön, toteaa Jaakko.

- No pitikö niitä makkaroita mennä syömään kolmin kappalein, huomauttaa Seppo.

- No kun se Elina hymyili niin kauniisti siellä Makkarabaarissaan, niin en voinut olla ostamatta vielä kolmatta makkaraa, puolustautuu Jaakko.

-Ja sitten löysimme linnan kappelista sen hienon kirkonkellon, jonka vieressä Sirkka meidät ikuisti ja kyllä ne linnan paksut kiviseinät ja ikkunasyvennykset oli myös upeat, toteaa Seppo.

-Toivottavasti Linneakin tulee jo huomenna niin sitten saadaankin jo joulutunnelmaa, toteaa Vilho niin ja tuoksua lisää vielä Seppo.

- Mutta pitäisiköhän meidän hommata jokin kukka Linnealle kyllä ilman häntä on ollut kieltämättä aika ikävää, sanoo Jaakko.

- Niin miten olisi vaikka tämä joulutähti, ehdottaa Seppo.

Kun hän palaa minä ainakin halaa häntä tosi tiukasti, toteaa Vilho, joka ei ole halunnut näyttää muille miten ikävissään on ollut.

Muun muassa kuvassa olevia kauniita kuusenpalloja tekee Renkolainen Pajupuro, käy kurkkaamassa www.pajupuro.com