Joulukalenterin seitsemäs luukku: Radiomiinan laukaisulaite

 - Kyllä olikin eilen hieno Puolustusvoimain itsenäisyyspäivän paraati, huokaa tykistötonttu Vilho ja pioneeritonttu Jaakko nyökyttelee vieressä.
 - Ne maavoimien uudet liikennetraktorit oli tosi komeita. Pääsisinpä ajelemaan sellaisella, huokaa Jaakko.
- Olisin kyllä halunnut nähdä enemmän myös Tykistöprikaatin ja Jääkäritykistörykmentin kalustoa, toteaa Vilho, joka on eilen käynyt katsomassa Tali ihantala dokumenttielokuvan peräti kolmeen kertaan.
 - Ja minä en nähnyt viestirykmentin varusmiehiä  juuri ollekaan, sanoo viestitonttu Seppo vähän pahoillaan.

- No juurihan ne varusmiehet olivat vierailulla täällä museolla, kuittaa Jaakko.

 - Mutta nyt minä esittelen teille mielenkiintoisen välineen, jota käytettiin jatkosodan hyökkäysvaiheessa, innostuu Jaakko.
Ja niin tonttukolmikko suuntaa museon perusnäyttelyn toiseen kerrokseen.

 

Tämä on venäläinen radiomiinan laukaisulaite, esittelee Jaakko erikoisennäköistä vitriinissä olevaa härveliä.

Ja Jaakko aloittaa kertomuksensa:
Suomalaisten vallattua Viipurin takaisin elokuun lopussa 1941 alkoi alueella tapahtua räjähdyksiä. Syyksi paljastuivat venäläisten asettamat radiomiinat. Tuleva puolustusvoimain komentaja, silloinen pioneeriluutnantti Lauri Sutela miehineen löysi Kuukaupin sillan maatuen alta räjähtämättä jääneen radiomiinan, jonka laukaisulaite toimitettiin kiireesti tutkittavaksi.

Päämajan Viestiosastolla selvitettiin, että miinat laukaistiin lähettämällä tietyllä taajuudella kullekin miinalle yksilöllistä kolmisointua. Miinan laukaisulaitteessa oli kolme äänirautaa, jotka oli siis viritetty värähtelemään määrätyllä taajuudella. Kellokoneisto kytki miinan radiovastaanottimen päälle tietyin väliajoin. Äänirautojen värähtely sai aikaan virtapiirin kytkeytymisen ja miinan räjähdyksen.

Vastatoimena Yleisradion lähetysauto ajettiin Viipuriin, ja se alkoi soittaa selvitetyllä taajuudella Säkkijärven polkkaa, jossa arveltiin olevan riittävästi sointuja räjäytyssignaalin häiritsemiseksi. Myöhemmin selvitettiin, että miinoja toimi myös muilla taajuuksilla, ja kaksi lähetysautoa lisää ajettiin Viipuriin vastatoimiin. Häirintälähetyksiä jatkettiin erityisillä tehokkailla häirintälähettimillä helmikuuhun 1942 asti. Häirinnän aloittamisen jälkeen yksikään miina ei räjähtänyt.
Tämä oli siis todella tärkeä vekotin sodan lopputulosta ajatellen, päättää Jaakko kertomuksensa.

-No jo onkin ihmeellinen laite, toteaa Vilho

-Ihan tuttuhan tuo minulle on, sanoo Seppo, joka kiirehtii jo ihailemaan näyttelyvitriineissä olevia puhelinkojeitaan. Seposta on vaan harmillista, että niistä suuri osa on lasin takana eilkä niitä pääse testailemaan.

Radiomiinan laukaisulaite äänirautoineen ja kellokoneistoineen on esillä museo perusnäyttelyn toisessa kerroksessa.