Joulukalenterin toinen luukku: Vanerivene

JOULUKUUN 2. PÄIVÄ

Maanantaina joulukuun toisen päivän aamuna tykistötonttu Vilhoa väsyttää aivan mahdottomasti ja Linneakaan ei ole vielä aloittanut aamupuuron keittämistä. Kahvin tuoksu kyllä jo kutittelee Vilhon ja viestitonttu Sepon nenää, mutta pioneeritonttu Jaakko kuorsaa vielä autuaan onnellisena omassa punkassaan.

Adventti-ilta oli venynyt pikkutunneille, koska ensi käytiin Hämeenlinnan keskustassa iltakirkossa Linnean ja Sepon kanssa laulamassa HOOSIANNAA oikein sydämen kyllyydestä. Tämän jälkeen sitten lähdettiin kaikki yhdessä linnatonttu Anselmin synttäreille Hämeen linnaan, jonne Jaakkokin jaksoi jo lähteä mukaan. Anselmin kanssa juttua riitti aamutunneille asti ja linnan juustokellarin antia maisteltiin hartaana. Myös aika monta Anselmin viinikellarin viinipulloa tyhjeni illan aikana, kun piti maistella ja haistella viinien eri vivahteita.

Ho hoijaa Vilho haukottelee ja venyttelee itseään, pitäisiköhän sitä jo nousta ylös. Kellohan on pian jo kymmenen toteaa Linnea keittiöstä. Myös Jaakko ja Seppo kömpivät sängyistään ja istahtavat myöhäiseen aamiaispöytään.

Aamiaisella Jaakko yllättäen innostuu selittämään pioneerien ylimenokaluston ihmeellisyyksiä ja niin päätetään lähteä näyttelyn puolelle tutustumaan tarkemmin Jaakon venekalustoon.

Jaakko johdattaa tontut näyttelyn kolmanteen kerrokseen, josta löytyy suuri vihreä vene.


– Jaakko mistä materiaalista tämä oikein on tehty, kysyy Seppo.


–Tämä on kokoontaitettava vanerinen puolen ryhmän vene. Eli tähän siis mahtuu neljä miestä.


–Onpa ihmeellinen kulkuväline kun sen saa taitetuksi kokoon, en ole koskaan nähnyt tällaista ihmettelee Vilho. Soutamallako tällä sitten kuljettiin?


–No kyllä tähän laitettiin oikea perämoottori ja tämä olikin sitten jo oikea syöksyvene moottorin kanssa.  

Vanerinen syöksyvene M/55 V hyväksyttiin käyttöön vuonna 1955 ja vanerista ruuhikalustoa m/56 hankittiin vuoteen 1964 asti.

–Ja tämä tässä on sitten perämoottori jonka avulla kulkeminen kävi varsin vikkelästi.

–Kyseessä on siis 15 hv:n Mercury perämoottori, lopettaa Jaakko tietoiskunsa.

Kyllä onkin upea huokaa Vilho ja ajattelee, että kyllä pioneereillakin on näköjään hienoja vempeleitä. Mutta kyllä tykistö aselajina on ainakin Vilhon mielestä ihan  ylivertainen tulta syöksevin tykkeineen.

–Hei kuulkaas, mitäs jos otettaisiin vielä pienet päivätorkut? Eihän tässä ole kiire mihinkään, ehdottaa Jaakko jota nukuttaa vieläkin aivan mahdottomasti. Ja niin Jaakko hyppää taas varusmiessänkyyn loikoilemaan. Jaakko vetää vielä myssyn silmilleen, sillä vahtimestari Kaitsu on taas viritellyt näyttelytilan lamppuja siten että valo osuus suoraan sänkyyn ja häikäisee aika ikävästi Jaakon silmiä.

Ja niin Vilho ja Seppo jäävät ihmettelemään kun alapetistä alkaa  kuulua melkein heti äänekäs kuorsaus.

– Kyllä Jaakolla on sitten hyvät unenlahjat, ihailee Seppo.
– Harmi vaan että tässä metelissä ei muut kyllä sitten saa nukutuksi, kuittaa Vilho.

– Joten ehkä on parasta lähteä auttamaan Linneaa perunateatterissa niin saadaan ainakin mahantäytettä vähän aiemmin, toteavat Seppo ja Vilho yksissä tuumin.

Vanerinen puolen ryhmän vene museon näyttelyn kolmannessa kerroksessa koko komeudessaan.