-Seppo mikä sinulla on, kun olet noin masentuneen oloinen, kysyy tykistötonttu Vilho, joka on nautiskellut pitään ja hartaasti Linnean valmistamaa aamupalaa. Munakokkeli ja pekoni olivat tänään erityisen maukkaita ja kahvikupposiakin tuli juoduksi tavallista useampi.
- No kun se on lähenyt.
- Niin kuka on lähtenyt, kysyy Vilho ymmällään.
- No maalarityttö tietysti, etkö sinä nyt huomaa, että tämäkin portaikon seinämaalaus on jo valmis, enkä näe hänen autoaankaan enää parkkipaikalla.
- Kyllä maalarit vielä palaavat, lohduttaa Vilho, sillä hän on kuullut museomestari Ilkan kertoneen Kaitsulle, että malarit jäivät lomalle, mutta he palaavat vielä tekemään työnsä loppuun.
- Mitäs jos Seppo esittelisit meille tänään vähän puhelinkalustoasi, jotta piristyt. Minä käyn hakemassa pioneeritonttu Jaakon, hän on vielä ruokaperäsillä lepäilemässä runsaanpuoleisen aamiaisen jälkeen.
- Joo tehdään niin Sepon silmät kirkastuvat, käyn vaan hakemassa yhden laitteen Ilkan työhuoneesta, nähdään sitten toimistolla.
- Seppo kipittää museon ykköskerrokseen, jossa Ilkan työpiste sijaitsee, siellä hän on nähnyt eilen aulan näyttelyvitriinistä itsenäisyyspäiväsomistuksen tieltä poistetut puhelinkojeen.
Toimistolla Vilho ja Jaakko alkavat kilvan ihailla Sepon tuomaa puhelinkojetta.
Mikä tämä nyt sitten on, kysyy Vilho.
Seppo kertoo, että kyseessä on neljän linjan ruotsalainen kenttäkäyttöön tarkoitettu puhelinkeskus. Ja vääntelee keskuksen nappuloita asiantuntevasti.
Voisiko tällä soittaa vaikka Aapo veljelleni Sastamalaan tiedustelee Vilho, kun pitäisi vähän kysellä kuulumisia.
- No toki voit kokeilla saatko yhteyden Aapoon, mutta ehkä voisit lainata Sirkan työpöydällä olevaa kännykkää, sillä soittaminen kävisi helpoimmin, toteaa Seppo.
Jaakko on kuitenkin ollut nopeampi ja on jo soittamassa sukulaisilleen Haminaan ja juttua Jaakolla kyllä riittää.
Vilho ja Seppo jättävät Jaakon tarinoimaan ja lähtevät katsomaan mitä Kaitsu puuhaa vaihtuvien näyttelyjen tilassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti