Joulukuun 4. päivänä kaikki maailman tykkimiehet juhlivat suojelupyhimystään Pyhää Barbaraa. Niinpä myös tykistötonttu Vilho päättää valistaa pioneeritonttu Jaakkoa ja viestitonttu Seppoa ja kertoo heille Barbaran tarinan.
-Hyvää Barbaran päivääääää, kiljuu Vilho ja herättää Jaakon ja Sepon kesken makeimpien aamu-unien.
- Onko nyt pakko kiljua aamulla seitsemältä, mikä se Barbara oikein on, tiedustelee Jaakko ja työntää tyynyä korvilleen.
- Tänään on kaikkien tykkimiesten suojelupyhimyksen Pyhän Barbaran päivä, rallattaa Vilho iloisesti ja lähdetään nyt heti mustaan aukkoon niin näytän teille Barbaran.
Ja eihän siinä sitten mikään auta Jaakko ja Seppo kömpivät jaloilleen ilman Linnean herkullista aamiaista. Tontut laskeutuvat pitkin pimeää portaikkoa jo tutuksi tulleeseen museon mustaan aukkoon, jonka avaimen Vilho on piilottanut jo eilen housuntaskuunsa.
Museon mustasta aukosta tontut löytävät kauniin taulun, joka esittää viehkeää Pyhää Barbaraneitoa. Taulu on tuotu varastoon, koska se on valokuvattu ja kuva on ikuistettu siten uuden perusnäyttelyn näyttelytauluihin.
- Kyllä on kaunis neito, huokaa Seppo, melkein yhtä kauniit silmät kun sillä maalaritytöllä.
- No kyllähän tuota katselee ilokseen, myöntyy myös Jaakko, jonka vatsaa kyllä kurnii aamiaisen puute.
Ja niin Vilho kertoo Jaakolle ja Sepolle Roomalaisen version Barbaran legendasta:
Pyhä Barbara oli heettiläisen mahtavan kauppiaan Dioscuroksen äärimmäisen kaunis tytär, joka eli Vähän-Aasian Nikosiassa 200 - 300 lukujen vaihteessa jKr. Dioscuros oli varakas ja vaikutusvaltainen kauppias, joka ammattinsa vuoksi joutui usein poistumaan kotoaan pitkille kauppamatkoille merien taakse. Dioscuros oli vankkumaton pakana ja halusi suojella tytärtään kristinuskon harhaopilta, ja myös innokkailta kosijoilta. Niinpä Dioscuros rakennutti Barbaran asunnoksi loisteliaasti sisustetun tornimaisen rakennuksen, missä Barbara asui tarkasti vartioituna ja ikään kuin vankina. Isä jumaloi Barbaraa hänen viisautensa ja kauneutensa takia, ja varjeli häntä mustasukkaisesti maailman houkutuksilta.
Yksinäisyydessään Barbara antautui opinnoille ja vajosi mietiskelyyn. Kristinuskon voittokulku oli alkanut ja sanoma siitä oli saapunut jo Barbarankin kotiin. Ehkä se oli eräs syy Barbaran eristämiseen, sillä Dioscuros oli fanaattinen kristittyjen vihaaja.
Tornin huipulta Barbara näki ympäröivän maiseman ja tarkkaili luonnon ihmeitä, kasveja, puita, eläimiä ja ihmisiä. Öisin hän ihmetteli tähtiä ja tutki niiden liikkeitä. Hänelle selvisi, että kaikki luonnon ihmeet olivat osia suuren mestarin suunnitelmasta, ja että ne puiset ja kiviset jumalankuvat, joita hänen vanhempansa palvelivat, eivät kuuluneet samaan järjestelmään. Vähitellen hän mielessään hyväksyi kristinuskon ja alkoi salaa hankkia siitä lisää opetusta. Näin hänen uskonsa lujittui ja hänestä tuli kristitty. Uskonsa merkiksi Barbara antoi isän poissa ollessa palvelijoiden tehdä torniin kolmannen ikkuna-aukon, symboloimaan pyhää kolmiyhteyttä. Dioscuroksen kiivastuttua asiasta ja tiedusteltua syytä muutokseen tytär tunnusti isälleen olevansa kristitty ja kertoi kolmen ikkunan muistuttavan häntä Pyhästä Kolminaisuudesta.
Vankeudessaan Barbara rukoili hartaasti, jolloin Kristus ilmestyi hänelle antaen salaman halkaista tornin ja tainnuttaa vartijan. Barbara vapautui vankeudesta ja pakeni erämaahan.
Hän joutui pian ratsain liikkuvan isänsä ja tämän palvelijoiden takaa ajamaksi, jolloin hän uudelleen turvautui rukoukseen. Koskettaen palmun lehvällä kalliota se halkesi jyristen ja salamoiden, jolloin syntynyt kuilu pysäytti takaa ajajat. Barbara löysi uuden piilopaikan, mutta lopuksi kaksi paimenta kavalsi hänet isälle.
Diascuros raahasi nyt tyttärensä prefektin eteen, mutta Barbara ei luopunut uskostaan tuomioistuimenkaan edessä. Hänen alastonta ruumistaan siveltiin palavilla vitsakimpuilla ja hän sai osakseen muitakin hirvittäviä kidutuksia kestäen kaiken järkähtämättä. Uskostaan luopumattomana kristittynä hänet lopuksi tuomittiin kuolemaan. Julmistunut isä tarjoutui itse suorittamaan telotuksen. Hän vei Barbara läheiselle vuorelle ja mestasi hänet miekallaan. Kun Dioscuros laskeutui alas vuorelta, puhkesi rajuilma, ja taivaasta iskevä salama surmasi julman teloittajan.
Pyhä Barbara kuoli marttyyrina Nikomediassa (tai Heliopoliissa) noin vuonna 303 tai 306. Toisen legendan muunnelman mukaan Barbara-neidon uskotaan saaneen surmansa keisari Maximianus Galeriuksen vainoissa ja kun Dioscuros oli palaamassa mestauksen jälkeen kotiinsa, iski häneen koston salama ja hän kuoli.
- No olipa hieno mutta surullinen tarina, toteaa Jaakko, joka ei voi uskoa että oma isä surmaa tyttärensä ja Jaakko myös toteaa, että sama neito on myös pioneerien suojelupyhimykseksi nimetty.
- Kerro vielä lisää, hihkuu Seppo, Vilho tuo kuulostaa tosi mielenkiintoiselta.
Lopuksi Vilho kertookin miten Barbaran päivää vietetään:
Barbaran päivää vietetään joulukuun 4. päivänä. Keski-Euroopassa Pyhää Barbaraa palvotaan vieläkin pyhimyksenä paljon. Sveitsissä tuo päivä on perinteellisten Barbara-juhlien ja ampumakilpailujen päivä. Barbara-kultti yleistyi tykkiväen keskuudessa vasta 1500-luvulla, jolloin meillä jo uskonpuhdistuksen mukana romutettiin koko pyhimysjärjestelmä.
- Nyt saat sitten Vilho tarjota meille Barbaranpäivän kunniaksi aamiaisen Lounasravintola Militariassa, sanoo Jaakko. Minä ainakin otan kaksi isoa kinkkusämpylää ja ison maitokahvin.
- Ja minulle kaakao ja sellainen herkullinen voisarvi ja yksi viineri, luettelee Seppo.
No eihän siinä Vilhon auta kun myöntyä, vaikka Jaakko saisi kyllä maksaa puolet, koska omi osan pioneereille Vilhon Barbarastakin. Vilhon tekisi kyllä mieli enemmän Linnean hyvää kaurapuuroa.
Suomen kirkkotaiteessa Barbara legenda esiintyy yli kahdessakymmenessä kirkossa mm. Turun tuomiokirkossa, Hattulan ja Lohjan kirkoissa. Suomalainen tykkimies on aina suhtautunut Barbara-kulttiin asianmukaisella kunnioituksella.
Pyhän Barbaran tarina: Veli Kauranen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti