Herkuttelua Lounasravintola Militariassa

Aikaisin torstaiaamuna viestitonttu Sepon nenään leijailee herkullinen juuri paistetun pullan tuoksu. Ja niin Sepon on ihan pakko lähteä selvittämään mistä tuoksu oikein tulee. Nenä vie Seppoa kohti  Lounasravintola Militariaa, jonka keittiössä Elina on juuri ottanut pellillisen korvapuusteja uunista. Ja kuinka ollakaan myös Jaakko ja Vilho ovat jo kiivenneet ravintolan tiskille ihastelemaan halloween teeman mukaan koristeltuja herkkupullia ja vadelmamunkkeja.  

– Ei olekaan saatu mitään hyvää yli viikkoon. Linnea on edelleen Osaran maatalousoppilaitoksella hoitamassa possuja ja hevosia ja Seppo söi viimeiset siirappileivätkin jo toissapäivänä, toteaa tykistötonttu Vilho ja rapsuttaa mietteliäänä vatsaansa.

– Niin, kyllä nyt aamun alkajaisiksi hyvät pullakahvit maistuisivat, jotta ulkona jaksaa taas paiskia hommia koko päivän, toteaa myös pioneeritonttu Jaakko.

–En ole minäkään saanut hyviä munkkikahveja kun viimeksi Viestirykmentin Sotilaskodissa, 

huokaisee Seppo.

–Kyllä nämä voisarvetkin näyttävät tosi rapeilta ja herkullisilta ihastelee Vilho.

–No me otetaan sitten yksi kaakao ja kahdet kahvit. Sitten kolme noita halloween herkkupullia sekä vielä yksi voisarvi Vilholle ja kaksi munkkia minulle ja Sepolle. Tekee Jaakko tilauksen ravintolan uudelle vihreätakkiselle harjoittelijapojalle. 

Tutkimusmatka museon "mustaan aukkoon"

Sateisena tiistaiaamupäivänä museolla on tosi hiljaista. Mihinkähän kaikki asiakkaat ovat hävinneet, ihmettelevät Vilho ja Jaakko. Museon toisessa kerroksessa Seppo huomaa yllättäen, että valokuvaseinän takana on ovi ja se on jäänyt hiukan raolleen tutkija Samuelilta. Hetken emmittyään Vilho kipittää siitä sisään ja Seppo ja Jaakko menevät perässä. 

 – Onpa täällä pimeää pelästyy Seppo, voisitko Vilho sytyttää jostain valoa.
    Vilho kiipeää lähimmän hyllyn päälle ja "naps" loisteputkivalot syttyvät.
 – Mikä paikka tämä oikein on, kysyy Jaakko.
 – Tätä kutsutaan museon "mustaksi aukoksi " eli tämä toimii esine, vaate ja tauluvarastona, kertoo
   Vilho tietäväisenä. Livahdin tänne kerran viime talvena museomestari Ilkan perässä, eikä hän
   huomannut mitään, hihittää Vilho.
– Kylläpä täällä on paljon kaikenlasta tavaraa ja aikamoinen epäjärjestys, sanoo Jaakko.
– Hei katsokaa eikö nuo tavarat lahjoitettu meille vasta eilen, näin ne Ilkan huoneessa.

 –Mennäänkö katsomaan lähemmin mitä tuossa puulippaassa on, sanoo Seppo.

 –Hiiop, auttakaa nyt vähän, että saadaan tämä puulippaan kansi auki ja nähdään mitä se sisältää, sanoo Jaakko.

  

– Katsokaa, mitä kaikkea rasiassa on.
















– Hei hihkuu Vilho, täällähän on sotilaiden ruokailuvälineet joita olisi tarvittu viime torstaina, kun käytiin syömässä Viestirykmentin varusmiesten kanssa. Niillä oli juuri tällaiset samanlaiset välineet.
–Niin eikä olisi tarvinnut pihistää ruokailuvälineitä Lounasravintola Militariasta, sanoo Seppo vähän nolona. Oletko Vilho jo palauttanut ne?

–Ja mitkä nämä sitten on? Jaa taitavat olla ihan oikeat sokeripihdit, toteaa Jaakko.

Mutta sitten herää myös Sepon uteliaisuus, kun hän huomaa että rasian pohjalla on myös kaksi kirjaa...toinen näyttää olevan laulukirja, mutta mikä ihme tuo toinen on?

Rasian kanteen on kaiverrettu Eevalle vuonna 1942. Museomestari sanoi, että tämä rasia on sotilaan puhdetyönä korsussa veistämä korurasia, jonka hän on varmaan sodasta palattuaan antanut omalle morsiamelleen. Kyllä onkin hieno esine toteavat tontut yhteen ääneen. Varmaan sen veistämiseen on mennyt paljon aikaa.

–Mihinkähän tämä museossa sijoitetaan? Mahtuukohan tämä rasia vielä siihen toisessa näyttelykerroksessa olevaan vitriiniin, jossa on samantapaisia esineitä, tuumii Vilho.
Ne ovat sotilaiden jatkosodan aikana veistelemiä puhdetöitä, tietää Jaakko.

Tonttupotretti

Viimein koitti ensimmäisen yhteiskuvan aika. Nyt Salpakivelle riviin järjestykää ja sitten vaan hymyilkää kehotti kuvaajamme Sirkka.

Tässä me nyt sitten ollaan Museo Militarian tontut. Vasemmalta: viestitonttu Seppo, pioneeritonttu Jaakko, tykistötonttu Vilho sekä Linnea.

Ja uusia joulukorttejakin meistä on tulossa museokauppaan jo ensi viikolla...

Vilhon pakki on kateissa

Tuleepa meille tänään paljon varusmiehiä vierailemaan ja ne ruokailevatkin ulkosalla. Niillä on oikein omat hienot pakit kaikilla, sanoo Vilho. Minullakin oli oma pakki, mutta sen on varmaan vahtimestari Kaitsu johonkin piilottanut, kun ovat järjestäneet museon varastoja.

Oletko sinä Seppo nähnyt noita nuoria miehiä siellä Riihimäen Viestirykmentissä, kyselee Jaakko.

- Kyllä minä niiden kanssa välillä juttelin kun kävin Sotkussa munkkikahvilla toteaa Seppo. Ihan mukavia poikia ovat ja tosi fiksuja. Osaavat käyttää monenlaisia viestivempeleitä ja myös internettiä ja melkein kaikilla niillä on oma tabletti ja sellainen älypuhelin.

- Kylläpäs nyt alkoikin hiukoa, mennäänkö katsomaan riittäisikö meillekin sitä puolustusvoimien murkinaa. Tarjolla on kuulemma kalaa ja pottumuusia ja jälkkäriksi suklaavanukasta.  Linneakin on käymässä Hämeenkyrössä, joten joudutaan olemaan tyhjällä vatsalla koko ilta jos ei nyt pidetä kiirettä ruoanjakoon, toteaa Vilho.

Seppo tapaa linnatonttu Anselmin

Viestitonttu Sepon kierros Hämeen linnassa venähti parin päivän mittaiseksi, sillä intendentin toimistossa asuva linnatonttu Anselmi innostui esittelemään valtakuntansa Sepolle todella perusteellisesti. Illan pimentyessä kaivettiin myös linnan kellarista viinipullo ja juustotarjotin esiin ja tontuilla riitti juttua aamutunneille asti.

Seuraavana päivänä Seppo innostui vielä osallistumaan syyslomaansa viettävien koululaisten  mukana linnan historian polku kierrokselle. Kierroksella Seppo pääsi  tutustumaan omatoimisesti linnan kiehtovaan ja jännittävään historiaa. Historian polun monivalintakysymyksien pohtimiseen kului myös runsaasti aikaa.

Linnan valleilta Seppo tähyää pakkasyön jälkeen Museo Militariaan ja päättää lähteä katsomaan onko häntä jo odoteltu.

Linnea leipoo

Sunnuntaipäivän kunniaksi Linnea päätti leipoa joulupipareita. Samaan aikaan Vilho ja Jaakko nauttivat ruokaperäsiään ja peräkamarista tonttujen keittiöön kuuluikin mahtava tasatahtinen kuorsaus.

Murea karjalanpaisti ja pottumuusi olivat maittaneet Vilholle ja Jaakolle, raittiin ulkoilman jälkeen. Pojat olivat huhkineet koko päivän ulkohommissa huoltaen museoajoneuvoja ja haravoineet lehtiä.

Museon ulkonäyttelyalueen kunnostuksella onkin jo kiire sillä talvi on jo ihan nurkan takana. Niinpä myös Vilho ja Jaakko yrittävät olla parhaansa mukaan museomestari Ilkan ja vahtimestari Kaitsun apuna.
Mutta eiköhän herkullinen piparkakkujen ja kahvin tuoksu heidät kohta herätä, tuumii Linnea.

Viestitonttu Seppo eksyy linnaan

Keskiviikkona viestitonttu Seppo hyppää Riihimäen asemalla varhaiseen Helsingistä kohti pohjoista suuntaavaan InterCity junaan ja matkustaa Hämeenlinnaan.

Hämeenlinnassa Seppo lähtee rautatieasemalta kävellen kohti Linnan kasarmeja. Mutta kesken matkaa Seppo päättääkin poiketa Hämeenlinna Taidemuseoon, koska on juuri lukenut Viestirykmentin kahvihuoneessa Hämeen Sanomista, että museossa esillä oleva Rudolf Koivun näyttely on avoinna enää reilun viikon.

Taidenäyttelyyn Seppo uppoutuu tapansa mukaan moneksi tunniksi. Maittavan lounaan ja taidenautinnon jälkeen kello onkin jo lähempänä viittä iltapäivällä ennenkuin matka jatkuu kohti Linnan kasarmeja ja Museo Militariaa. Ja miten ollakaan Seppo kääntyykin Hämeen linnan portista sisään ja päätyy ihmettelemään autiota linnan sisäpihaa...

Lopulta Seppo uskaltautuu kolkuttamaan yhteen linnan sisäpihan suurista ovista.

 Oven viereen on naulattu kuvassa oleva kyltti.

Jaakko saapuu Hämeenlinnaan

Onpa täällä Hämeenlinnassa kaunista, toteaa pioneeritonttu Jaakko istahdettuaan aikaisin maanantaiaamuna Vanajan rannalle ihailemaan auringon nousua kylmän pakkasyön jälkeen. 

Talvi tekee jo tuloaan, joten lämpökerrasto on pian kaivettava esiin. Toivottavasti Vilholla on ylimääräisiä untuvatäkkejä varastossaan ja kunhan täkki ei olisi kovin koinsyömä. Höyhentyynyni otinkin varmuuden vuoksi mukaan Miehikkälästä.

Mutta tuonne Hämeen linnaan on kyllä heti kohta lähdettävä tutustumaan, on se tosi komea.  Kertovat sen perustetun jo Birger Jaarlin Hämeeseen tekemän ristiretken jälkeen eli 1200-luvun lopulla. Linnan museokaupasta löytyykin  varmasti kiehtovaa linnasta kertovaa kirjallisuutta.

Mutta nyt lähden kolkuttelemaan kohta museon oven taakse, sillä kahvihammasta alkaa jo kolottaa. Varmaan Vilho ja Linneakin ovat jo hereillä kun museokin avautuu jo parin tunnin kuluttua.

Uskon heidän yllättyvät iloisesti, kun saavun paikalle. Viestitonttu Seposta ei ole vielä kuulunut mitään. Jokohan Seppo on malttanut lähteä Riihimäeltä kohti Hämeenlinnaa, vai onko uppoutunut taas kirjojen maailmaan, miettii Jaakko ja lähtee käynnistämään Krazia kirjaston parkkipaikalle.

Linnea ahkeroi

Linnean sukkapuikot ovat viime päivinä kilisseet ahkerasti,  kun hän on kutonut meille uusia myssyjä.

Jaakon ja Sepon pipot ovatkin jo  valmiina ja enköhän minäkin saa vielä uuden, tuumii Vilho. Linnean lankakopassa näyttääkin olevan minun lakkini varten kerä tykistön punaista villalankaa.

Museon vahtimestari Kaitsu löysi nuo hienot aselajitunnukset pipoja koristamaan museon varastojen kätköistä.

Pioneeritonttu Jaakon matka jatkuu kohti Hämeenlinnaa

Tänä aamuna Vilho sai puhelun Panssariprikaatista pioneeritonttu Jaakolta, joka oli joutunut kesken matkaansa pysähtymään Parolaan kun Krazin moottori alkoi uhkaavasti savuttaa. Nyt kulkupeliin on vaihdettu kannen tiiviste ja muukin huolto on tehtynä osaavien varusmiesmekaanikkojen avustamana, joten matka kohti Hämeenlinnaa voi viimein jatkua.

Puhelun jälkeen Vilho juoksee tohkeissaan kertomaan Linnealle,  että hommaa lisää muonaa jääkaappiin, koska ensi viikolla voidaan jo lisätä kolmas ruokalautanen pöytään.

Jaakko tosin kertoi, että pientä viivytystä vielä syntyy kun hän joutuu ensi poikkeamaan housukaupoilla, sillä varuskuntaravintola Rubenin ruoka on ollut niin maittavaa, että housunvyötärö on alkanut ikävästi kiristää ja eilen housunnappikin  jo irtosi. Ja uudet rukkaset ja liivikin olisi mukava saada ennen talven tuloa oli Jaakko tuumannut puhelunsa päätteeksi.

Linnan kasarmeilla odotellaan Jaakkoa ja Seppoa

Museotonttu Vilhon seikkailut alkoivat joulukuussa 2012 Tykistömuseossa ja viimein jouluaaton aattona Vilhon pitkä odotus palkittiin, kun hänen mielitiettynsä  Linnea saapui Osaran maatalousoppilaitokselta joulunviettoon Hämeenlinnaan. Nyt tonttujen seikkailut jatkuva uudessa Museo Militariassa ja mukaan seikkailuun liittyvät myös pioneeritonttu Jaakko ja viestitonttu Seppo. 

Linnan kasarmeilla museotonttu Vilho pohtii, että missähän ne kaksi oikein kuhnii. Pioneeritonttu Jaakko lupasi tulla viimeisen Krazin kyydissä Miehikkälästä ja viestitonttu Seppo on tietysti jäänyt vielä tekemään kirjastonsa muuttoa Riihimäelle.

Poikia odotellessa pitänee tuo tykin pyöräkin korjata on se niin huonoon kuntoon mennyt. Mutta nyt nenääni tulee jo herkullinen kaalilaatikon tuoksu, joten pitänee mennä ennen askareita kyökin puolelle katsomaan, mitä hyvää se rakas Linnea on tänään meille valmistanut.