sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulukalenterin kahdeskymmenes toinen luukku: miinoja

Enää on kaksi yötä jouluun. Onkohan Seppo nyt sähköttänyt sen joululahjalistan sinne Korvatunturille, miettii tykistötonttu Vilho sunnuntaiaamuna.
Linnea on noussut jo varhain tekemään piparitaikinaan ja joululaatikoita. Pipareita ei kannata leipoa liian aikaisin, sillä pojat napostelevat ne muuten ennen joulua, näin on käynyt jo pariin kertaan, pohdiskelee Linnea. Kymmenen kilon luomukinkkukin odottelee uniin pääsyä. Linnea on huomannut että Vilholla on jotakin salaista puuhaa museon bunkkerissa, lieneekö tekeillä jouluolutta, kunhan pojat nyt eivät liian aikaisin sitä maistelisi.

Jaakko huomaa, että tärkeimmät eli miinat ovat vielä esittelemättä ja aika käy vähiin. Niinpä taas aamiaisen jälkeen lähdetään joukolla näyttelyn kakkoskerrokseen, jossa Jaakko pysähtyy miinavitriinin eteen ja kaivelee taas ruuvimeisselinsä esiin.


-Auttakaas nyt nostamaan tämä lasikupu ylös niin päästään tarkastelemaan lähemmin näitä vitriinin tavaroita. Hienosti sen näyttelysuunnittelija Ismo on nämä miinat asetellut, antaa Jaakko tunnustusta.

- Tuo keltainen, jonka päällä Seppo seisoo on Neuvostoliittolainen panssarimiina m/41. Vilhon vieressä oleva on Suomalainen jäämiina m/41.  Ja minun vieressäni on Saksalainen panssarimiina m/42,esittelee Jaakko miinakalustoaan.

-Ja nämä taas ovat miinahakkuja joiden avulla miinat asennettiin maahan.

-Asemasodan aikana pioneerijoukot rakensivat puolustusasemien suojaksi jalkaväki ja panssarimiinoitteita mm. tuossa taustalla olevassa kuvassa on pioneereja miinoitustöissä, kertoo Jaakko.

-Karjalan kannaksen 70-80 kilometrin pääaseman edessä oli ohuessa miinoitteiden ketjussa yksi jalkaväkimiina rintamametriä kohti. Ja panssariurilla etulinjan takana oli kahden kilometrin syvyisellä vyöhykkeellä noin 25 000 panssarimiinaa, ylävästelee Jaakko.

- Kyllä niitä olikin paljon, ihmettelee Seppo ei siitä sitten enää kovin helppo ollut tulla läpi.
- Aika iso porukka sitten tarvittiin myös niitä asentamaan, toteaa Vilho.


- Niin suurhyökkäyksen alkaessa Karjalan kannaksella olikin kahdeksan pioneeripataljoonaa ja kaksi pioneerikomppaniaa eli noin 40 % maavoimien  pioneeriyksiköistä. Vihollisen liikkeiden hidastaminen panssarimiinoittein ja silta- ja tiehävitteiden valmistelu sekä toimeenpano olivatkin pioneerien päätehtäviä, toteaa Jaakko.

- Viipurin alueen siltojen hävitysvalmistelut jouduttiin suorittamaan parin päivän aikana ilman valmiita suunnitelmia ja etukäteen varattua materiaalia. Mutta sekavassa tilanteessa vihollisen lähituntumassa toimineet pioneerit suorittivat tehtävänsä eivätkä liittyneet osin sekasortoisesti vetäytyvien sotilaiden joukkoon. Ja niin Viipurin sillat saatiinkin tuhottua kulkukelvottomiksi, mikä osaltaan mahdollisti puolustuksen ryhmittymisen Kivisalmen länsipuolelle. VKT-linjan torjuntataisteluihin pioneerit osallistuivat myös kiväärimiehinä sekä panssarintorjunta-aseilla. Mottonamme onkin, että sen minkä rakennamme myös tuhoamme, päättää Jaakko tietoiskunsa.













- Aika moista puuhaa toteaa Seppo. Mutta nyt minun nenääni tulee yläkerrasta herkullinen lanttulaatikon ja piparin tuoksu.

- Niin tuleekin innostuvat Vilho ja Jaakkokin ja nuuhkivat ilmaa.
-Viimeinkin tuoksuu joululta, huokaa Seppo.
-Mennäänkö katsomaan antaisiko Linnea meille vähän maistiaisia. Ja niin tontut ryntäävät taas juoksu jalkaa yläkertaan.

Ei kommentteja: