Joulukalenterin kahdeskymmenes ensimmäinen luukku: Suojelunäyttely

Lauantaina viestitonttu Seppo herää anivarhain nähtyään koko yön painajaista Enigman kadonneista salauskiekoista. Ikkunasta ulos kurkatessaan hän toteaa, että sää ei ole parantunut lainkaan, sillä ulkona on edelleenkin sateinen ja harmaa ilma. Ei siis tietoakaan lumesta, huokaa Seppo.  Myös tykistötonttu Vilho ja pioneeritonttu Jaakko heräilevät ja päättävät kerrankin yllättää Linnean kattamalla aamiaspöydän valmiiksi ja keittämällä myös aamukahvit.

- Jouluun on enää kolme yötä, havahtuu Seppo yllättäen eikä meillä ole vielä edes joulukuusta!
- Onhan meillä Päivin laittama joulukuusi museon aulassa, toteaavat Jaakko ja Vilho.
- Linnealle meidän kuitenkin pitäisi ostaa jokin joululahja, Seppo huomaa.
- No lähdetään  ostoksille vaikka iltapäivällä, ehdottaa Jaakko.  Mutta nyt mennään katsomaan miten Suojelunäyttelyn pystytys on edennyt.

 - Ja niin tontut laskeutuvat näyttelyn kolmanteen kerrokseen.
- Hei katsokaa täällä on jo hevonenkin, miten se oikein on tänne tuotu, ihmettelee Seppo.
- Minä näin kun Kaitsu ja Samuel kantoivat sen Tykkihallista, ja työnsivät sen hissiin, kertoo Vilho.
- Kyllä onkin hurjan näköisiä naamareita, ihmettelee Vilho.
- Niin kyllä sitä pelästyisi ihan hirmuisesti jos tämmöinen tulisi pimeällä vastaan, toteaa Seppokin.
- Hmm ne on kaasunaamareita, opastaa Jaakko ja todella hyödyllisiä jos tulee kaasuhyökkäys.

-Ja nämä tässä ovat säteilymittareita ja Jaakko osoittelee kummallisen näköisiä härveleitä.

-Kerronpa teille nyt vähän historiatietoa, sanoo Jaakko:
 Ensimmäinen maailmansota toi sotanäyttämölle ennen kokemattoman joukkotuhoaseen - kaasun.
Saksalaiset käyttivät menestyksekkäästi tukehduttavaa kloorikaasua, kertoo Jakko.

-Niin se oli  22.4.1915  Ypres:in taistelussa, huomauttaa Seppo, hirveää tuhoa se saikin aikaan.

-No joka tapauksessa siitä lähtien alettiin tietysti kehittää suojavarusteita kaasuhyökkäyksien varalle  ja niin kehittyi suojelutoimiala sanoo Jaakko.
- Kaasuase oli siis todellinen joukkotuhoase ja sitä saatettiin käyttää myös siviileihin rintamien takana, Jaakko täsmentää. Talvisodan syttyessä olikin pelko kaasuaseen käytöstä korostetusti esillä.
-Olenkin lukenut, että vuoden 1939 joulukuussa ilmestyneissä lehdissä oli ohjeita kotitekoisen kaasunaamarin valmistuksesta, huomauttaa Seppo.

- Jaakko sovittaa yhtä naamaria kokeeksi Sepon päähän.
- Voi kauhistus, jos tämän kanssa pitäisi kulkea.
-Apua...minä en saa henkeä, huutaa Seppo hädissään ja niin Jaakko kiskoo pikaisesti naamarin pois.

-Tuo suojain mitä Vilho tutkii on  muuten tarkoitettu hevoselle, sillä toki nekin olivat yhtä lailla vaarassa, vaikka hevonen kestää kaasua vähän paremmin kun ihminen.

 - Koska tämä näyttely sitten avataan, tiedustelee Seppo.
- Muistan johtaja Jaakon sanoneen, että tämä avataan heti ensi vuoden alkupuolella, toteaa Jaakko.

-Voisimme oikeastaan mennä kirjastoon ja tutkia lisää tätä suojelualaa. Löysin nimittäin  museon 
kirjastosta viime viikolla ihan mielenkiintoisen teoksen, joka kertoo Suojeluvarikon historiasta, sanoo Jaakko.

Ja niin tontut lampsivat Jaakon perässä museon toimistoon, jossa on jo tosi hiljaista. Suurin osa museoväestä on lähtenyt jo joulunviettoon. Vain Sirkka ja museonjohtaja Jaakko tulevat vielä maanantaina töihin.

 

-Hei huomasitteko, että Sirkan pöydälle oli jäänyt  Paavon tänään tuomia suklaakonvehteja, sanoo Seppo, jonka hyppää sohvalle muiden joukkoon Fazerin makeisrasia kainalossaan.

 Ja niin tontut alkavat tutkia suojelualan historiaa tyytyväisen mässäytyksen säestämänä.