Joulukuun neljästoista päivä: kuusi ja kinkku

"Missä viestitonttu Seppo on, kun hän ei ole aamiaisella", kyselee tykistötonttu Vilho vähän huolissaan Linnealta.

"Seppo lähti tänään jo varhain testaamaan suksiaan", vastaa Linnea.
"Eihän siellä ole edes tarpeeksi lunta, tarttuu vielä sammal suksenpohjiin", ihmettelee Vilho.
"Antaa nyt Sepon hiihtää kohta siellä kumminkin sataa taas vettä", toteaa pioneeritonttu Jaakko joka on aivan varma ettei enää kunnon pakkastalvia tulekaan.

"Hei te olettekin jo kaikki heränneet", huikka Seppo samassa ovensuusta sukset kainalossaan.
"Oletteko huomanneet että jouluun on enää 10 päivää, eikä meillä ole edes joulukuusta katsottuna!, huudahtaa Seppo.
"No mitä sitä nyt yhdestä kuusesta, mutta kun ei ole edes kinkkua", huomaa Jaakko.
"Niin kunnon luomukinkku on kyllä parasta", sanoo Vilho.
"Kai muistatte, että minä lähden maanantaina Hämeenkyröön katsomaan sukulaisiani ja tietysti maatalousoppilaitoksen possuja, joten kyllä minä varmaan tuon taas kinkun tullessani", rauhoittelee Linnea.

"Sinä tarvitset sitten varmaan kyydin aamulla linja-autoasemalle", toteaa Jaakko ja päättää heti mennä katsomaan käynnistyvätkö Krazit, kun on ollut vähän pakkasta. Eikä sitä tiedä onko vahtimestari Kaitsu vieläkään ehtinyt lisätä ilmaa autojen renkaisiin.

" Jaakko kun tulet takaisin minä esittelen teille yhden huoneen perusnäyttelyn toisesta kerroksesta", ilmoittaa Vilho.

 "Tämä on huone johon museovieraat eivät yleensä pääse ja he kurkkivat tänne ikkunan kautta", kertoo Vilho.
"Tässä toimistohuoneessa on tykistöosaston stereotutkija työssään ja yleensä heitä oli kaksi molemmin puolin tutkittavaa materiaalia", jatkaa Vilho selostustaan.

"Tuo puhelin on kyllä metka", sanoo Seppo ja tarttuu puhelimen kampeen  Jaakon tutkiessa luuria.

"Hei älkääs nyt koskeko siihen, museomestari Ilkka ei tykkää hyvää jos museoesineisiin kosketaan", muistuttaa Vilho.

"No mihin minä nyt jäin"...miettii Vilho. Niin stereotutkijan työvälineinä olivat stereolasit usein myös pöytästereoskooppi, harppi, mittakavan muuntolevy, kynä, koordinaattilomake,  kyseisen alueen kartta sekä aiemmat tiedustelutiedot vertailuja varten.

"Tämä tässä on taskustereoskooppi", ja  Vilho osoittaa sotilaan kädessä olevaa laitetta.












"Vielä 1920-luvulla Suomesta oli kartoitettu vain pieniä alueita. Kartat olivat kuitenkin tärkeitä tykistön toiminnalle, etenkin useiden patteristojen tulen nopeaa keskittämistä varten. Parhaana keinona kartoituksen nopeuttamiseksi kenraali V.P. Nenonen piti ilmakuvakartoitusta jota lähdettiin kehittämään", kertoo Vilho.

"Niin olenkin lukenut että 1930-luvulla valmistui ilmakuvaukseen perustuvia karttoja vuosittain noin 3000 neliökilometrin alueesta ja sotien aikana nämä kartat olivat todella tärkeitä", toteaa Jaakko.

 "Tupakkaakin sodassa kului varmaan paljon", sanoo Vilho katsellessaan miettiväisesti pöydällä olevaa Saimaa askia.

"Hei tuon ikkunalla olevan museoesineen minä tunnen, se on HELVARIN radiotehtaan valmistama korsuradio", ja Seppo hyppää ikkunalle radiota ihmettelemään.

"Nyt pitää lähteä,  muuten saadaan Ilkalta toruja, kun on käyty täällä sekoittamassa paikkoja", toteaa Vilho.

"Seppo hei jätä nyt jo se HELVARI vastaanotin", huutaa Jaakko ovensuusta.

"Mennään katsomaan onko Linnean silakkalaatikko jo kypsää. Huomenna pitääkin sitten varmaan mennä ravintolaan syömään", toteaa Jaakko vähän murheissaan.