Pöydässä höyryävät Linnean tilliperunat ja karjalanpaisti tirisee omassa astiassaan. Linnea on lisännyt salaattiinkin tuoreita voikukan lehtiä ja muutaman orvokin.
"Voiko näitä syödä", kysyy tykistötonttu Vilho vähän epäluuloisena ja nostelee orvokinkukintoja lautasensa reunalle.
"Kyllä ne on oikein terveellisiä, poimin ne omasta kukkapenkistäni", vakuuttaa Linnea.
"Ulkona on todella lämmintä ja nyt ollaan vasta toukokuussa, ihmettelee Seppokin ja tuumaa, että pitäisikö kaivaa jo uimahousut esille.
"Niin mutta voiko ne jalassa tallustella täällä museoalueella, kun museovieraita käy kaiken aikaa tutustumassa näyttelyyn ja myös koululaisryhmiä", pohtii tykistötonttu Vilho.
"No iltauinnille minä vasta ajattelin mennä, se piristää kummasti", toteaa Seppo.
"Käydäänkö katsomassa mitä se Kaitsu eilen oikein teki sillä moukarillaan...kamala paukutus kuului ihan sisätiloihin asti", sanoo Seppo.
Ja niin vatsat pömpöttäen tonttupojat tallustavat ullakon hämärästä kirkkaaseen auringonpaisteeseen.
"Kyllä meillä on nyt ulkonäyttelyalueella komea aito konekivääripesäkkeen panssarikupu vuosimallia 1943. Muistatteko miltä kupu näytti 3. joulukuuta, kun se tuotiin tänne museolle Pohjois-Karjalan prikaatista", kysyy Jaakko.
"Joo muistan kyllä. Kupu oli silloin ihan saven ja jään peitossa ja ihmettelimme, mikä se oikein on", toteaa Vilho.
"Mutta nyt kun Kainuun kiltalaiset ovat sen pesseet ja vahtimestari Kaitsu on sen viimeistellyt niin kyllä kupua kelpaa esitellä museovieraille", toteaa Jaakko ylpeänä.
"Eilen ihmettelinkin miksi Kaitsu heilui sen lekan kanssa, niin että pauke kuului sisätiloihin asti. Mutta
katsokaa nyt tämä tähystysaukko on viimein avattu", ihailee Seppo.
"Me käytiinkin Linnean kanssa katsomassa sitä paukutusta. Ei se metallilevy irronnut kun lekalla paukuttamalla, sillä pultit oli ruostuneet kiinni", toteaa Vilho asiantuntevasti.
"Minä taisin sitten olla päivänokosilla juuri silloin, kun en ole kuullut mitään", ihmettelee Jaakko.
"Kyllä sinä kuorsasitkin aika tavalla", toteaa Seppo.
Ja Seppo kiipeää innoissaan tähystysaukon reunalle.
"Älä nyt vaan putoa", huudahtaa Vilho, joka on aina vähän huolissaan Sepon tempauksista.
"Enhän minä, kunhan vähän kurkistan tänne sisään", sanoo Seppo huolettomasti.
"Kyllä tämä toukokuu on kaunista aikaa", huokaavat tontut yhteen ääneen ja jäävät nauttimaan kauniista kevätpäivästä Nenosen tykille.
