sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Sumussa

"Kyllä tänään on hirmuinen sumu, kun ei edes linnaa erota, vaikka se aika iso maamerkki onkin", ihmettelee tykistötonttu Vilho, ja kurkistelee ulos ullakon tonttuasumuksen ikkunasta.

 "Mennään käymään ulkonäyttelyalueella ja katsotaan tarkemmin. Tiedä vaikka joku olisikin nyt paketoinut sen linnan valkoisella kankaalla, kuten Linnanniemen projektipäällikkö Antti Vihinen alkuvuodesta jossain lehtihaastattelussaan ehdotti", toteaa viestitonttu Seppo.



 "Joo mutta ensin minä veistän vielä pari palaa tätä hyvää Putin-juustoa, jota Linnen kanssa toimme eilen lisää", toteaa pioneeritonttu Jaakko ja heiluttelee juustohöylää.
 




"Kyllä on tosi sakeaa tämä sumu, ihan täällä myssykin kastuu", Seppo päivittelee.



 "Siellähän se linna on, sumun keskellä", katsokaa huudahtaa Seppo.


"No nyt minä en näe enää Jaakkoa missään", sanoo Vilho.


"No tuollahan Jaakko näkyy jo puhisevan Kraziensa luona.  Meinaakohan Jaakko lähteä Linnean kanssa taas maanantaiaamuna kauppareissulle, lisää juustoa hamstraamaan", pohtii Seppo.


Jaakon rakkaat Krazit.


"No eiköhän mennä jo sisälle kuivattelemaan myssyjämme. Varmaan on Linneallakin jo karjalanpiirakat paistettuna. Ne vasta onkin hyviä munavoin kanssa", toteaa Vilho.







keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Konsertissa

"Oletteko muuten käyneet katsomassa, mitä asiakaspalveusihteeri Päivi ja Hannu ovat puuhanneet koko viikon tuolla museon alakerran varastossa", tiedustelee viestitonttu Seppo, ja veistää leivälleen  lisää Oltermannia, jonka kyljessä on venäläinen teksti.  Linnea onkin tuonut Putin-juustoa edellisviikolla peräti kaksin kappalein, kun Valion Oltermanni oli kerrankin todella edullista.

"No mitä siellä varastossa sitten on  tekeillä", kysyvät pioneeritonttu Jaakko ja tykistötonttu Vilho ruokaperäsiltään keittiön puusohvalta.

"Museokaupan koko varasto on nyt ihan uudessa hienossa järjestyksessä", toteaa Seppo.

"No sitten  johtaja Jaakko on varmaan mielissään, kun palaa maanantaina kahden viikon lomaltaan  takaisin museolle", arvelee Jaakko.

Ja niin tontut pyyhältävät ihmettelemään museokaupan varastoa.

"Hei katsokaa tänne on järjestetty kaikki minun viime sotia käsittelevät  DVD-elokuvani tosi hienosti", hihkuu Vilho.

"Ne on siis Tykkimiehet ry:n dokumenttielokuvia", tarkentaa Jaakko. "Ja niitä voi ostaa meidän museokaupasta tai tilata postitse".

"Niin ja televisiostakin näitä on näytetty", muistuttaa Vilho.

 

"Ja tässä ovat kaikki viestimiesten kirjat", toteaa Seppo ja laskee kirjalaatikoita. Myös Jaakko on löytänyt jo omat kirjansa pioneerien historiasta.






"Mutta nyt mennään kyllä iltapäiväkonserttiin, päättää Seppo.


"Niin mihin", ihmettelevät taas Vilho ja Jaakko.
"No näyttelyn kolmanteen kerrokseen tietysti sotilassoittoa kuuntelemaan", tokaisee Seppo.

"Katsokaa eikö olekin hieno  saksofoni ja tätä leimasinta on varmaan käyttänyt Kenttätykistörykmentti 1. sihteeri, sanoo Seppo tärkeänä.

"Huomasitko, että vitriinissä on myös tahtipuikko", sanoo Vilho. Tässä lukee, että sitä on käyttänyt Kenttätykistörykmentti 1. kapellimestari J.A. Wirzenius vuosina 1934-1938. Varmaan sillä on johdettu hienoja konsertteja.

"Kyllä tämä musiikki on sitten upeaa", huokaa Seppo, joka käy musiikkia kuuntelemassa lähes päivittäin. 

"Kyllä on harmi, ettei Panssarisoittokuntaa enää ole, mutta onneksi meille sentään jäi tänne Hämeenlinnaan Panssarisoittajat ja vuoden päästä tänne saadaan myös Varusmiessoittokunta", toteaa Vilho tyytyväisenä ja hyräilee marsseja.



maanantai 1. syyskuuta 2014

Valmistautumista museon perhepäivään

"Kylläpä nukutti sikeästi", sanoo pioneeritonttu Jaakko ja venyttelee nautinnollisesti istahtaessaan aamiaispöytään.

"Niin, huomasin kyllä. Minun tarvitsee varmaan käydä pihistämässä vähän lisää korvatulppia museomestari Ilkan varastoista, jos sinä jatka kuorsaamista kuten viime yönä", tokaisee Seppo.
"En meinannut saada nukutuksi silmäystäkään ja tänään on tosi kiireinen päivä", huokaa Seppo ja hinkkaa unihiekkaa silmistään ja lisää samalla kahviinsa kolme sokeripalaa.

Huomenta, huudahtaa tykistötonttu Vilho, ja istahtaa hänkin Linnean runsaan aamiaisen ääreen. "Mitä mukavaa meillä on tänään ohjelmassa", Vilho tiedustelee ja mättää pekonia lautaselleen.

Etkö sinä nyt muista, on valmisteltava tulevan lauantain Linnanniemen perhepäivää, tokaisee Seppo. Minulla on ainakin todella kiireinen päivä, kun olen Sirkan apuna tiedotuksessa, sanoo Seppo tärkeänä. "Mainoksia on jaettava vielä runsaasti ja Facebook-sivustoakin pitää päivittää". Ja nyt museon henkilökunta istuu toimiston kirjastossa palaveeraamassa lauantain asioista.


"No jaa, jos nyt kumminkin ensin näyttäisimme Vilholle, joka on koko kesän vaan lomaillut Linnean kanssa Tampereella, mitä me on täällä museolla helteisestä kesästä huolimatta saatu aikaan", Jaakko ehdottaa.

"Joo mennään vaan ulkonäyttelyalueelle esittelemään Vilholle niitä hienoja kylttejä, joita Ilkka ja Kaitsu ovat kesällä sinne pystyttäneet", innostuu Seppo ja äskeinen väsymys on tiessään.

Eikö vaan kyltit olekin komeita huutelevat Jaakko ja Seppo Vilholle, kyllä täällä nyt kelpaa tutustua näiden tykkien historiaan.

Onhan nämä kyltit hienoja myöntelee Vilho ja tutkii tykin 105 K 29 tietoja. Tässä kyltissä sanotaan että tämä tykki on tarkoitettu hevosvetoiseksi ja tässä on leveät teräsvanteiset puupuolapyörät.  Näitä kanuunoita on ostettu Suomeen Saksasta vuonna 1940 kaikkiaan 54. Näitä tykkejä on käytetty jatkosodan loppuun asti useammassakin raskaassa patteristossa.





"Hei, mihin Seppo on kadonnut", ihmettelee Jaakko.

"Seppo taisi mennä jo museon radioasemalle, aseman ovi ainakin on avoinna", huomaa Vilho.

Mitä sinä Seppo täällä häsläät, kysyy Vilho joka puuskuttaa radioaseman ovesta sisään.

"Virittelen näitä taajuuksia jo valmiiksi lauantain perhepäivää varten. Tänne tulee silloin radioamatöörejä ja viestimiehiä opastamaan päivän yleisöä, näiden laitteiden käytössä ja pääsee täällä titaamaankin", selittää Seppo.

"On täällä ollut muitakin tänään", toteaa Jaakko ja silmäilee amatöörien muistikirjaa. Ovat tämän kirjan mukaan tänään ottaneet yhteyksiä ainakin Anjalaan, Lylyyn ja  Kuorteneelle.

"Lähtikö Vilho taas ihailemaan niitä tykkejään", huomaa Jaakko hetken päästä.

"Muistatko, Linneahan lupasi tänään keittää puolukkapuuroa niistä eilen saamistaan marjoista ja Vilho on varmaan kiirehtinyt sitä puuroa maistelemaan", sanoo Seppo.

"No nyt täytyy laittaa kiireesti tossua toisen eteen, että meillekin jää sitä puuroa, on se vispipuuro  niin hyvää", huokaa Jaakko.

Kunhan nyt lauantaina olisi poutainen sää,  toivovat tontut kävellessään takaisin museon päärakennukseen.