Tykistötonttu Vilho tuhisee sängyssään ja näkee unta suuresta maukkaasta luomukinkusta, joka kuitenkin aina katoaa, kun Vilho yrittää sitä kinkkuveitsellään lähestyä.
Pioneeritonttu Jaakko kuorsaa omassa punkassaan ja uneksii aivan muusta, nimittäin Parolan Sotilaskodin lettipäisestä sotilaskotitonttu Varvarasta ja suussa sulavista sotilaskotimunkeista.
Ilmatorjuntatonttu Pekka ei sen sijaan saa lainkaan unta, ja hän pyörii sängyssään, sillä juustonkeltainen taivaankappale möllöttää suoraan tonttuasumuksen makuuhuoneen ikkunasta sisään. Pekka kärsiikin aika ajoin ns. kuuhulluudesta eikä saa päiväkausiin nukutuksi täydenkuun aikaan. Pekan mieltä myös vaivaa, onko Ilmatorjuntamuseon väki muistanut suojata talveksi kaikki ulkonäyttelyalueella olevat näyttelyesineet, hän kun ei ole itse päässyt syksyllä työtä valvomaan.
Viestitonttu Seppo on tullut nukkuman vasta puolenyön jälkeen, sillä linnatonttu Anselmin viinikellarissa aika on vierähtänyt aivan huomaamatta pikkutunneille asti. Anselmi on taas maailmalla kulkiessaan tuonut uusia viinejä ja juustoja maisteltaviksi. Myös Italian matkalta tuotu salamimakkara oli suussa sulavaa, mutta se myös janottaa ja Seppo joutuukin taas hiipimään vesilaseineen keittiöön.
Keittiöstä Seppo hämmästyy sillä sieltä hän löytää Linnean, joka istuu tuolillaan umpi unessa pikkuleipiensä ja kakkujensa keskellä. Linnea onkin aivan rättiväsynyt monista joulunaluspuuhista, sillä syötävää pitää olla yltä kyllin kun Vilho ja muutkin tonttupojat ovat kovin persoja herkuille.
Aamu siintääkin jo sinisenä taivaanrannassa kun Linnea virkoaa puuronkeittoon ja kolistelullaan hän herättää myös Jaakon ja Vilhon. Seppo ja Pekka sen sijaan jatkavat uniaan kunnes heidät vähän kovakouraisesti herätetään miinanraivausnäyttelyä tutkimaan. Jaakko on nimittäin päättänyt tänään esitellä tonttuveljilleen museon uusimman näyttelyn, jonka aihe Pohjois-Suomen miinanaraivaus 1945-1952 on lähellä Jaakon pioneerisydäntä.
Tykkihallissa kotvasen kuluttua...
Kun kaikki ovat asettuneet Tykkihalliin näyttelyvitriinien läheisyyteen Jaakko aloittaa tarinansa:
"Lapin sodan aikana pääpaino pioneerien tekemällä raivauksessa oli saksalaisten perässä etenevän kärjen ja toisaalta perässä seuraavan huollon kulun mahdollistaminen. Toiminta keskittyi tiestölle ja hävitettyjen kohteiden välittömään ympäristöön uusien siltojen ja teiden korjauksen mahdollistamiseksi. Järjestelmällinen raivaus ei ollut käytettävissä olleilla pioneerijoukoilla mahdollista sillä saksalaisten käyttämien vetäytymisteiden yhteispituus oli noin 3200 kilometriä". Jaakko myös korostaa, että Lapin sodan noin 4000 miehen tappioista noin neljännes oli miinojen aiheuttamia".
"Jaakko mikä tuo on", Pekka keskeyttää Jaakon puhetulvan ja osoittaa vitriinissä olevaa ruostuneelta säilyketölkiltä näyttävää esinettä.
"Se on lihasäilyketölkkiansa", Jaakko toteaa.
"Onpa ovelaa", Vilho ihmettelee.
"Peräti salakavalaa minusta", Pekka kuittaa.
"Tämä säilyketölkkiin tehty metallitikuilla täytetty ansamiina räjähti kosketettaessa. Saksalaisilla olikin varastoissaan suuri määrä erilaisia säilykkeitä, joita jäi Lapin sodan aikana vetäydyttäessä myös suomalaisten käsiin. Aina ne eivät myöskään olleet vaarattomia. Erilaisia ansoja tehtiin myös rakennuksiin ja erilaisiin rakenteisiin", Jaakko opastaa.
Sitten siirrytään tutkimaan toista näyttelyvitriiniä ja Jaakko osittelee erilaisia miinoja ja kertoo:
"Yleisimmin
käytetyt miinat olivat panssarimiinat, pommimiinat (hyppymiina),
laatikkomiinat, putkimiinat, betonimiinat sekä sytyttimellä varustetut
räjähdysainekappaleet ja ammukset.
Vilhon ja Pekan alapuolella on muun muassa Tellermine 35 ja sytytin T. Mi.Z. 35. Miina painaa 10 kg ja siitä on räjähdysainetta peräti 5 kg. Toinen miinoista on nimeltään Tellermine 43 ja sytytin T. Mi.Z. 42 ja se painaa 8,3 kg ja siitä räjähdysaineen osuus on myös 5 kg.
"Hui kauhistus, toivottavasti nämä on nyt deaktivoitu, jotta ei satu mitään kamaluuksia", sanoo Pekka.
"No tottahan toki ne on museoitu eikä niistä ole enää vaaraa", Jaakko vakuuttaa.
Vilho, jonka vatsaa alkaa taas kurnia huomauttaa että Linnealla on varmaan jo ruoka valmiina.
"Niin Linnea olikin aamulla vähän äksyllä päällä, joten parasta ettei anneta ruoan odottaa", toteaa Seppo.
"Mennään, mennään muuten käskyt voi harveta", sanoo Jaakkokin, ja niin marssitaan taas peräkanaa kohti museon näyttelyrakennusta.
Seppo muistaa yllättäen, että myös kuusenkoristelaatikko on edelleen hukassa, kun Jaakko ei sitä sunnuntaina etsinyt aikomuksestaan huolimatta.
"Mutta ensin syödään", ja Vilho nuuhkii jo rappukäytävän tuoksuja. "Aaah ainakin lanttuloora tuoksuu"
"Ja myös sipuli ja lihasoossi", Seppo lisää.
"Niin ja varmaan saadaan korvapuusteja kahvin kanssa", Jaakko jatkaa....
