Joulukalenterin ensimmäinen luukku: Puhdetyöt

JOULUKUUN 1. PÄIVÄ

Hyvää ensimmäistä adventtisunnuntaita kailottaa tykistötonttu Vilho aikaisin joulukuun ensimmäisen päivän aamuna. Vilho herättää huudollaan vielä sängyssään tuhisevan pioneeritonttu Jaakon, jonka flunssa alkaa kyllä jo helpottaa Linnean huolenpidon ja mustaviinimarjamehun voimalla.

Lunta on pyryttänyt sakeasti lauantai aamupäivästä lähtien ja viestitonttu Seppo tutkii Hämeen Sanomasta onko runsas lumentulo aiheuttanut kolareita tai sähkökatkoja lähitienoilla.

Jaakkokin kömpii ylös sängystään ja haukottelee makeasti. Aamiaisen jälkeen tontut lähtevät taas tutkimaan museon näyttelyä. Linnean jäädessä ruoanvalmistuspuuhiin, kuten tavallista.

Näyttelyn toisessa kerroksessa Vilho pysähtyy puhdetyövitriinin ääreen. Hei katsokaa eikö olekin hienoja puutöitä mennäänkö katsomaan niitä lähemmin.

  -Mennään vaan sanovat Jaakko ja Seppo kuorossa ja niin tontut raottavat vitriinin kantta ja pujahtavat sisään. Olipas kuvun ruuvit löysällä, hyvä että sinulla on Jaakko  aina tuo ruuvimeisseli mukanasi sanoo Vilho.

- Pidetään kumminkin varamme, ettei vahtimestari Kaitsu tai museomestari Ilkka huomaa meitä, sanoo Seppo vähän huolissaan, koska tietää että museoväki ei tykkää kun näyttelyesineisiin kosketaan.

- Kyllä on hienoja tavaroita, sanoo Seppo ja menee Vilho vanavedessään katsomaan puukaiverrustyötä tarkemmin. Tämmöisen tekeminen onkin tarkkaa puuhaa, ei saa puukko yhtään lipsahtaa tai työ on pilalla.

Tiesittekö, että jatkosodan rauhallisessa asemasotavaiheessa, joka kesti vuoden 1941 talvesta vuoden 1944 alkukesään, suomalaiset sotilaat kuluttivat aikaansa tekemällä erilaisia puhdetöitä puusta, metallista, nahasta ym. materiaaleista, sanoo Jaakko.

Niin ja kuulemma sodan johto ei oikein pitänyt siitä, että sotilaat käyttivät aikaansa puhdetöiden tekemiseen sen sijaan että olisivat kaivanee lisää juoksuhautoja tai korsuja. Mutta harkinnan jälkeen puolustusvoimat antoi kuitenkin luvan puhdetöiden harrastamiseen koska työvälinepula kotirintamalla oli suuri. Puolustusvoimat järjesti jopa puhdetyökilpailuja ja esineiden ostokampanjoita. Ja puhdetöiden tekeminen myös kohotti joukkojen mielialaa pitkän asemasotavaiheen aikana, toteaa Seppo.

Hieno puukko, ihailee Jaakko ja Vilho on löytänyt oman suosikkinsa esineiden joukosta, joka on  tietysti tykki.

Lopulta kun puhdetyöinnostus oli kasvanut ennakoimattomiin mittoihin päätettiin polkuhintaan myynnin ja muiden väärinkäytösten estämiseksi perustaa organisaatio huolehtimaan puhdetöiden välityksestä. Tehtävä annettiin Lotta-Svärd-järjestölle, ja näin sai alkunsa Puolustusvoimain Puhdetyöesineiden Myyntikeskus eli PPM. 

PPM vastaanotti myös tilauksia ja piirustuksia myyntiin haluttavista esineistä sekä toimitti niitä edelleen erityisiin puhdetyökeskuksiin joukoille jaettavaksi. Myytävät esineet myös merkittiin kolmiomaisella leimalla, jossa oli teksti RINTAMATYÖ sekä mahdollisesti sen yksikön tunnus, jossa työ oli valmistettu, kertoo Jaakko.

Myös puhdetyöoppaita julkaistiin:  suppeampi opas oli nimeltään Puhdetyömalleja, ja myöhemmin julkaistiin kattavampi, Propaganda-aseveljien kustantama Sotilaan Puhdetyöopas. Ja tiesittekö, että puhdetöinä tehdyillä 15 000 kirveenvarrella, jotka myytiin Saksaan hankittiin varret veistäneelle divisioonalle ihan oma elokuvakone.

Hei katsokaa tässähän se Sotilaan Puhdetyöopas onkin, minäpä tukinkin sitä vähän tarkemmin, sanoo Seppo ja uppoutuu lukemaan kirjasta. 

Seppokin löytää lempiesineensä joka on tietysti pahkasta valmistettu puhelin.

Voikohan tällä soittaa johto tässä ainakin on, mutta ei numerolevyä.

Kello on kohta kaksitoista, nyt lähdetään  katsomaan olisiko Linnealla lounas valmiina, sanoo Jaakko ja tuumaa, että mitähän hyvää he tänään mahtavatkaan saada. Myös lasillinen mustaviinimarjamehua ei olisi pahitteeksi sillä ääni on edelleen käheä.

Vilho kertoo Linnean sanoneen, että lounaaksi on uunisilakoita tomaattikastikkeessa pottumuusin kera ja ehkä myös rosollia jos Linnea on ehtinyt keittää punajuuret. Vilho on kyllä hakenut niitä eilen kellarista.

Olisipa vitriinissä ollut myös tuohisormus, jonka olisin voinut antaa sille kauniille maalaritytölle, huokaa Seppo kolauttaessaan vitriinikuvun kiinni ja kipittäessään toisten perässä ullakolle.

Jaakko on vilustunut

Koko keskiviikon ja torstain välisen yön pioneeritonttu Jaakko on yskinyt ja niistänyt nenäänsä niin että lattia on nenäliinojen peitossa. Torstaiaamuna viestitonttu Seppo ja tykistötonttu Vilho huomaavat yllättäen että Jaakon sänky on tyhjä.

- Mihin ihmeeseen Jaakko on lähtenyt näin aikaisin aamulla, ihmettelee Seppo.

- Kuului pärskivän koko yön ihan mahdottomasti, joten toivottavasti Jaakko ei nyt ole lähtenyt ainakaan ulos kylmään aamuun, tuumaa Vilho.

- No lähdetään etsimään, kyllä me Jaakko varmaan pian löydetään tuskin hän on siinä kunnossa jaksanut pitkälle mennä, ehdottaa Seppo.

Aikansa museota kierrettyään tontut löytävätkin Jaakon näyttelyn kolmannesta kerroksesta.

- Hei katso Vilho, Jaakko makaa tuolla armeijasängyssä, eikä hänestä näy kun vähän punaista nenänpäätä, sanoo Seppo.
 
- Hei Jaakko oletko sinä kovinkin kipeä, kyselee Vilho huolissaan, sillä on perin outoa  nähdä Jaakko päivällä lepäilemässä.

No olo on kyllä aika huono ja joka paikkaa särkee ja myös nenäkin vuotaa solkenaan, kähisee Jaakko ja aivastaa jälleen.

Minäpä pyydän Linneaa keittämään sinulle kuumaa marjamehua ja mustikkakeittoa, kyllä se flunssa helpottaa, kun vaan jaksat levätä tuumaa Vilho ja kipaisee ullakon tonttuasumukseen etsimään Linneaa, joka hyräilee tuttua tonttusävelmää ja valmistaa lounaaksi kaalikääryleitä ja perunapaistosta.

- Niin Seppo ja Vilho jättävät Jaakon lepäilemään kuuman mustaviinimarjamehulasillisen ääreen.

- Ulos mennessään he yllätyksekseen  huomaavat, että Puolustushallinnon Rakennuslaitoksen maalarit ovat tehneet hienoa jälkeä, kun ovat maalanneet porraseteisen seinät talon alkuperäiseen sävyyn.

- Onpa tosi kauniit värit ihailee Seppo ja Vilho yhtyy Sepon mielipiteeseen. Kyllä täällä nyt kelpaa taas kulkea ja ihailla samalla kauniita seiniä tontut huokaavat.

- Tiedätkö muuten Vilho, että toinen niistä maalareista oli nuori kaunis nainen, sanoo Seppo unelmoiva ilme silmissään.

- Seppo sinä taidat olla ihastunut siihen maalarityttöön, tokaisee Vilho.

- No ehkä ihan vähän, sillä tytöllä on niin kauniit silmät, huokaa Seppo ujosti.

Toivottavasti Jaakko nyt paranee pian, sillä joulukalenteripäivitykset alkavat jo ensimmäisenä adventtina eli ensi sunnuntaina, ajattelee Vilho vähän huolissaan.

Nollakakkonen

Marraskuun viimeinen viikko saadaan aloittaa kauniissa talvisäässä. Linnankasarmin kenttää peittää ohut lumihuntu ja ilmassa on muutama aste pakkasta. Siis oivallinen sää tykkisulkeisiin tuumaa tykistötonttu Vilho.

Niinpä  Vilho käskee pioneeritonttu Jaakon ja viestitonttu Sepon Linnankasarmin pihalle puolenpäivän aikaan.

Tykkikalustoksi Vilho on valinnut tykkimiehille legendaarisen 76 mm:n kevyen kenttäkanuunan vuosimallia 1902. Lyhyempänä nimikkeenä tykistä käytetään 76 K 02.  Tykkimiesten kesken vain NOLLAKAKKONEN.
 

Jaakko ja Seppo asettuvat tykin ympärille ja Vilho aloittaa tykkiluentonsa:

- Tästä satavuotiaasta tykistä on muodostunut meille tykistössä palvelleille yhdysside, joka on paljon enemmän kuin pelkästään symbolinen. Ainakin vanhemmille tykkimiehille 02:een liittyy hyvin voimakas tunnelataus. Nollakakkosen tarina alkoi jo sisällissodassa (vapaussota).  Voidaan siis  perustellusti todeta, että Nollakakkosen kautta on välittynyt tykkimiespolvelta toiselle luja yhteenkuuluvaisuuden tunne ja ylpeys omasta aselajistamme. 

76 K 02 tykki on venäläisen Putilovin tykkitehtaan valmistama ja se oli Venäjän tykistön  ensimmäinen joustolavettinen kenttätykki. Nollakakkonen oli Venäjän pääase ensimmäisessä maailmansodassa.  Sisällissodassa saatiin sotasaaliiksi kaikkiaan 180 nollakakkosta ja lisäksi Saksasta ostettiin 24 tykkiä.

Tykin ampumatarvikkeista todettakoon, että sillä on patruunalaukaus. Alun perin oli vain yksi panos. Myöhemmin otettiin käyttöön myös puolipanos. Kranaatti jäi ainoaksi ammuslajiksi kun srapnelli poistettiin käytöstä sen tehottomuuden vuoksi, päättää Vilho luentonsa.

- Joko se kohta pamahtaa, kysyy Seppo, joka on siirtynyt hiljalleen vähän etäämmälle tykistä ja laittanut varmuuden vuoksi myös jo sormet korvilleen.

- No ei nyt tietenkään, tämähän on vasta kuivaharjoittelua, toteaa Vilho ja jatkaa: tämä tässä on tykin lukko.

- Ja koska museomestari Ilkka on piilottanut minulta ruudin, niin ei voida ainakaan tänään ampua, harmittelee Vilho.

- No ei se haittaa kyllä tämä kuivaharjoittelukin riittää vakuuttavat Seppo ja Jaakko yhteen ääneen. 

- Vähän kylmäkin täällä jo tulee ja Jaakko aivastaa asian vakuudeksi.

-Taidan vilustua ja selkääkin särkee kun koko ajan joutuu rehkimään, huokaa Jaakko.

Lähdetään katsomaan olisivatko Linnean uunimakkarat ja pottumuusi jo valmiina, ehdottaa Seppo.

Ja minä ainakin menen ottamaan myös kunnon rommitotin ja hotapulveria, sanoo Jaakko aivastaen taas ja marssii kohti Lounasravintola Militariaa.

Räntäsateessa

Torstaiaamuna viestitonttu Seppo kurkistaa museon toimiston ikkunasta ulos ja kiljaisee innoissaan: hei nyt sataa viimeinkin lunta, tulkaa vaikka katsomaan maa on ihan valkoinen!

Tykistötonttu Vilho lukee kaikessa rauhassa Linnea kainalossaan aamun Hämeen Sanomaa ja hihittelee sarjakuvasivulla Fingerporin toilailuille.

- Minusta näyttää siltä että ulkona on ihan räpäskäkeli, toteaa pioneeritonttu Jaakko puurolautasensa takaa ja menee katsomaan toimiston lämpömittaria.

Kyllä, vesikeli  siellä on,  sanoo Jaakko ja kopistelee mittaria ja toteaa sen olevan vielä plussan puolella parin asteen verran.

- Niin, mutta maa on kumminkin jo  valkoinen Seppo vänkää ja ihan kohta pääsee hiihtämään.


- Voi Seppo, täällä museossa on kyllä nyt aika paljon hommia. Ennen joulua on myös aika paljon tilaisuuksia ja meidän pitäisi auttaa myös asiakaspalvelusihteeri Päiviä Pohjolasalin järjestelyissä, toteaa Jaakko ja pukee samalla  työhaalarit päälleen.

Vähän myöhemmin Vilho ja Seppo löytävät Jaakon ihan märkänä museon ulkonäyttelyalueelta.

- Mitä sinä oikein hommaat tällaisella ilmalla täällä ulkona, kysyy Vilho.

Pitää harjata tämä lumiräpäskä pois museoautojen päältä. Muuten tämäkin pora-auto on kohta paksun kinoksen alla.

- Täällä ulkona on kyllä ikävän märkää ihan jalatkin täällä kastuu. Joten me ainakin mennään Sepon kanssa katsoma keitä tuolla Tykkihallissa on. Tuo porukka on ollut siellä joka torstai, tule sinäkin Jaakko mukaan pyytää Vilho. 

 - No voisihan sitä pitää pienen tauon näistä lumitöistä ja Jaakko jättää harjansa odottamaan ja lähtee kohti Tykkihallia Sepon ja Vilhon perässä.











- Täällähän pelataan korttia ihmettelevät tontut. Keitä nämä pelaajat oikein ovat, kysyy Vilho.

- He ovat bridge -kerholaisia ja he pelaavat täällä Tykkihallissa joka torstai, toteaa Seppo joka on katsonut tiedon edellisellä viikolla Päivin mustasta varauskalenterista.

- Tiesittehän että bridge on maailman suosituin korttipeli ja sen pelaamiseen tarvitaan yleensä vähintään neljä pelaajaa, tosin siitä on tehty myös kahden ja kolmen hengen muunnelmia ja Jaakko jatkaa selvittämällä bridgen sääntöjä. Ainakin yhden jaon ajan vastakkain istuvat pelaajat pelaavat parina yhteistyössä, "samaan pussiin", ja pari yhdessä saa siitä pisteitä. Bridge on siis ehdottomasti yhteistyötä vaativa peli, toteaa Jaakko asiantuntijan äänellä, sillä Jaakko on ollut nuorenpana oikein korttihai.

-Mennään katsomaan päästäisiinkö me mukaan johonkin joukkueeseen, innostuu Vilho.

Ja niin tontu pääsevät hetkeksi seuraamaan Paavon joukkueen peliä.

Paavo myös lupaa lähettää Sirkan ottaman valokuvan pelaajista ja tontuista Bridge -lehteen ja siitähän tontut ovat hyvillään.

- Mitähän Pertti meinaa kun sillä on niin velmu ilme, tuumaa Seppo.

- Varmaan Pertillä on hyvä kortit ja se meinaa putsata koko pöydän, arvelee Vilho.

- Parasta jäädä katsomaan mitä tapahtuu tuumaavat Vilho ja Seppo yksissä tuumin.

 Sillä välin Jaakko on jo palannut harjan varteen  jatkamaan rakkaiden ajoneuvojensa putsaamista.

Huoltohommia myrskyn keskellä

Viestitonttu Seppo selaa aamukahvikupposen ääressä sunnuntain Hämeen Sanomaa... 

Hei kuulkaa kaikki, huudahtaa Seppo! 
Lehdessä lukee, että sähköyhtiö Fortum kehottaa varautumaan jopa päiviä kestäviin sähkökatkoksiin, kun Eino-myrsky riepottelee Suomea.

Niin, kyllä siellä tuuleekin aika lailla toteavat Vilho ja Linnea yhteen ääneen. Ihan myssy meinasi lähteä päästä kun aamulla kurkistin museon ovesta ulos, sanoo Vilho.

Onhan meillä vesikansitereita varastossa jos vaikka sattuu tarvitsemaan, niin ja kynttilöitä ja tulitikkuja myös jos meilläkin sähköt katkeavat, kysyy Seppo huolehtivasti.

Missä muuten Jaakko mahtaa olla? Häntä ei ole näkynyt koko aamuna eikä hän ole käynyt edes aamupuuroaan syömässä, ihmettelee Linnea.

No minäpä kipaisen katsomassa näkyisikö Jaakkoa ulkonäyttelyalueella. On saattanut taas mennä rassaamaan niitä rakkaita Krazejaan, toteaa Vilho.

Vilho kiertelee piha-aluella ja pitelee samalla myssystään kiinni kaksin käsin ettei tuuli lennätä sitä Vanajaveteen.

Lopulta hän näkee Jaakon kurkistavan yhden auton alta.

Hei mitä sinä siellä teet näin kovalla myrskyllä, ihmettelee Vilho.

Olimme jo vähän huolissamme kun sinua ei ole näkynyt koko aamuna. Ajateltiin että jos olet lähtenyt vaikka veneilemään. Näin kovalla tuulella ei ole turvallista lähteä yksin vesille, siinä voi käydä huonosti, toteaa Vilho.

No pitää vähän tarkastella, että Krazit on kunnossa ennen talven tuloa sillä lunta saattaa sataa jo huomenna, varsinkin kun on näin myrskyinen sää...

Tulisit nyt syömään ja kahville ehtiihän nuo nyt huoltaa paremmallakin säällä vilustut vielä, toteaa Vilho.

No missäs Seppo sitten on kysyy Jaakko, onko hän taas mennyt morsettamaan niitten radioamatöörikavereittensa kanssa?  Joo kyllä Seppo meni heti aamukahvin jälkeen näyttelyn puolelle sähkötyshommiin, toteaa Vilho.

Sillä välin Seppo morsettaa...
J =  . _ _ _
O =  _ _ _
U =  . . _
L =  .  _ . .
U =  . . _
L = . _ . .
A = . _
H = . . . .
J = . _ _ _
A = . _
L = . _ . .
I =  . .
S = . . .
T = _
A =  . _


No mennään nyt sitten katsomaan olisiko sitä aamupuuroa vielä jäljellä vähän tässä jo hiukookin, toteaa Jaakko.

Hei katso sinun neänpääsikin on ihan öljyssä, ensi kyllä käyt naamapesulla, käskee Vilho.

No mennään, mennään, sanoo Jaakko ja hinkkaa samalla naamaansa haalarinsa hihaan.

Viestitystä radioaalloilla

Perjantaina viestitonttu Seppo vie pioneeritonttu Jaakon ja tykistötonttu Vilhon tutustumaan museon ulkonäyttelyalueella sijaitsevaan sotilasradioamatööriasemaan, joka siirtyi vuonna 2012 Riihimäeltä Hämeenlinnaan.

Sotilasradioamatööriasema sijaitsee keskellä Museo Militarian ulkonäyttelyaluetta.

Seppo esittelee ylpeänä Jaakolle ja Vilholle seinällä olevia QSL kortteja joita asemalle on saapunut vuosien kuluessa ympäri maailmaa. Seppo osoittaa korttia joka on tullut Lylyn viestivarikon radiokerholta, jota pyörittävät aktiiviset reserviläiset. Sirkkakin tuntee heistä muutaman, Seppo toteaa.

- Mikä tämän aseman tunnus sitten on, tiedustelee Jaakko.

Se on OI3SVM, kertoo Seppo asiantuntijan äänellä.

Kuka täällä sitten käyttää näitä välineitä tuskin ainakaan museomestari Ilkka, ihmettelee Vilho joka on nähnyt Ilkan sähköttämässä vain muutaman kerran.

Asemalla käyvät Hämeenlinnan radioamatöörikerhon jäsenet aina kun omilta hommiltaan ehtivät sähköttelemään ja ottamaan yhteyksiä, sanoo Seppo.

 
Otetaanpas nyt vähän yhteyksiä vaikka Amerikkaan serkulleni Sebastianille, joka työskentelee Minnesotassa yhdessä matkailuyrityksessä joka vuokraa matkailijoille muun muassa kanootteja ja kalastusvälineitä. Kokeillaan olisiko Sebastian nyt langan päässä...ja niin Seppo vääntelee ihmeellisiä nappuloita ja Jaakko ja Vilho ihmettelevät vieressä outoa avaruudellista ääntä joka kuuluu radiolinjoilta.

Seppo sähköttää Sebastianille viestin ja kertoo terveiset Museo Militariasta ja myös Jaakolta ja Vilholta. Seppo kutsuu viestinsä lopuksi Sebastianin kyläilemään Hämeenlinnaan seuraavana kesänä.

Seppo morsettaa Amerikkaan...

T=  _
E=  .
R= . _ .
V= ... _
E=  .
T=  _
U= .. _
L= . _ ..
O=  _ _ _
A= . _



Joulukuussa täytyykin sitten sähköttää Korvatunturille lahjatoivelista...tuumaa Seppo, ennen kuin tontut lähtevät herkuttelemaan Linnean valmistamalla lihakeitolla.

Linnan museokaupassa

Keskiviikkona viestitonttu Seppo ja pioneeritonttu Jaakko lähtevät tutkimaan löytyisikö Linnan museokaupasta mielenkiintoista linnan historiasta kertovaa kirjallisuutta. 

- Onpa linnassa jyhkeät kivimuurit. Tuosta mennään varmaan kauppaan sisälle, kun oven vieressä on kyltti Museokauppa ja lipunmyynti avoinna ti-pe klo 10 - 15.30 ja la-su 11.00 -15.30 Jaakko toteaa ja kiskaisee ovenripaa.

- Ja niin kello kilahtaa ja Seppo ja Jaakko tupsahtavat avaraan linnan kauppatilaan.

 - Kylläpä täällä on hienon näköistä ja paljon kaikenlaista mielenkiintoista ostettavaa.

- Katso Jaakko miten paljon hyllyssä on kirjoja ja Seppo ryntää innoissaan tutkimaan hyllyä tarkemmin.

- Tuo Vuosi linnassa on varmaan mielenkiintoista iltalukemista ja myös kirjat Arkkitehtien piparkakkutalot ja Pietari Brahen matkassa pitää ilman muuta ostaa omaan kirjastoon.

- Tule katsomaan Seppo miten hienoja kolikoita täällä on Jaakko huikkaa kaupan toiselta puolelta ja tavaa lapusta, että kolikot ovat ryövärin ropoja.

- Voisikohan noilla ostaa Hämeenlinnan kuukausimarkkinoilta vaikka rikeleitä, miettii Seppo.

- Tuolla olisi myös Vilholle sopivia tykkejä ne on muuten kynänterottimia, toteaa Jaakko.

Pian Sepolla ja Jaakolla onkin aika moinen pino tavaraa kainalossaan ja Terhi naputtelee ostokset kassaan. Lisäksi Terhi antaa tontuille vielä  myös Hämeen Linnan opaskirjan.

- Kyllä nyt on lukemista pitkäksi aikaa iltapuhteelle, huokaa Seppo onnellisena, kun tontut lampsivat vallihaudan ylittävää siltaa takaisin Museo Militariaan.

Illalla Seppo alkaa tutkia Hämeen Linnan opaskirjaa ja siitä selviää muun muassa, että linnan väelle maksettiin palkkaa: rahana, kankaana, kenkinä ja täytenä ylöspitona. Voudin vuosipalkka oli 1500-luvun puolivälissä 40 markkaa ja asemiehille maksettiin 16 markkaa. Teurastaja ja leipuri saivat vuodessa 4 markkaa ja fatabuuripiialle maksettiin vain 2 markkaa 4 äyriä.

-On se rahan arvo muuttunut, huokaa Seppo. Miten sitä nykyään 4 eurolla pärjäisi koko vuoden.

Kaitsun verstaalla

Sateisena tiistaipäivänä pioneeritonttu Jaakko ja viestitonttu Seppo ovat kurkistaneet museon vaihtuvien näyttelyjen tilaan. Tilasta on viime viikkoina kannettu ulos puretun Sotilaan Tie -näyttelyn tavaraa. Ja nyt vahtimestari Kaitsu ähertää siellä yksin maalaten seiniä, jotta uusi näyttely voidaan pystyttää jo joulukuun alussa. 

Niinpä tontut päättävät yksissä tuumin auttaa Kaitsua maalausurakassa, mutta ensin pitää löytää sopiva sivellin...

- Oletko Seppo huomannut, että vahtimestari Kaitsulla on ihan hirveästi maalaushommia, mitä jos vähän autettaisiin häntä, ehdottaa Jaakko.

- Ensin on kumminkin löydettävä maalaamiseen sopivat siveltimet ja vaatteet, toteaa Seppo.

- Kaitsun verstaan ovi näyttää olevan auki, joten mennään katsomaan mitä sieltä löytyisi ja Jaakko kipittää verstaaseen Seppo kintereillään.

- Onpa täällä hirveästi kaikenlaista tavaraa...porakone, nauloja, ruuveja, muttereita, vasaroita, hiomapaperia, saha... miten täältä yleensä voi löytää pari pensseliä, ihmettelee Seppo.

- No katsotaan hm. Jaakko etsiskelee hyllyiltä, ruuvilaatikoista ja pöydältä...

- Hei tuolla hiekkapaperien alla on yksi sivellin, riemuitsee Seppo. 

- No ota sinä se sitten, minä vielä etsin ehkä toinenkin löytyy ja samassa Jaakko huomaa vähän pienemmän pensselin.

 - No nyt sitten vaan töihin, sanoo Jaakko tohkeissaan.

- Niin mutta jos maalia roiskuu vaikka silmiin ja haalaritkin pitäisi vielä löytää, jotta Linnea ei joudu poistamaan maalitahroja nutustani, huolehtii Seppo.

- Ota sitten nämä Kaitsun suojalasit niin ei tarvitse pelätä maaliroiskeita, murahtaa Jaakko ja laittaaa suojalasit Sepon nenän päälle.

Vilhon mörssäri

Lauantaina tykistötonttu Vilho alkaa esitellä tykkikalustoaan pioneeritonttu Jaakolle ja viestitonttu Sepolle, jotka ihmettelevät Vilhon outoja tulivälineitä.

Kuulkaas pojat tämä on mörssäri. Ja tiesittekö muuten, että ensimmäiset tykit olivat höyryllä toimivia ja niitä oli jo antiikin roomalaisilla.

Näitä on käytetty satoja vuosia ja minunkin iso isoisäni on tällaisella vielä ampunut ja nämä olivat erityisen sopivia piirityksissä.

Mörssäriksi luokitellaan siis tykki, joka ampuu korkeilla, yli 45 asteen kulmilla. Varsin pian näihin kehitettiin räjähtävät ammukset: ontto ammus täytettiin tarvittavalla määrällä ruutia; ammuksen kyljessä oli reikä sytyttimelle. Koska putki oli kaltevassa asennossa, sen sisälle asennettiin tätä varten suunniteltu kavennus ja ammuksessa oli kaulus, joka sopi sen kanssa yhteen. Näin ammuksen paino ei päässyt räjäyttämään ajopanosta ennen aikojaan, luennoi Vilho.

Mutta nyt näitä ei enää käytetä kenttätykistössä vaan  nämä ovat arvokasta museotavaraa, toteaa Vilho esitelmänsä päätteeksi.

- Eikö tuommoisella mörssärillä ampuminen sitten ollut aika vaarallista, ihmettelee Seppo.

- Kyllä tykistö on varsin vaarallinen aselaji ja juuri siksi tykkimiehillä on myös oma suojelupyhimys Pyhä Barbara.

- Aikanaan tykkimies, joka osasi käyttää näitä välineitä oli todella arvokas ja jopa sodassa taistelun voittanut osapuoli saattoi ostaa taistelun hävinneen osapuolen  hyvän tykkimiehistön omiin riveihinsä, eikä suinkaan surmannut heitä.

- Jaahas, mutta nyt mennään kyllä katsomaan olisiko Linnealla jo tarjolla sitä poronkäristystä ja pottumuusia. Nälkä tässä jo tulikin, toteaa Jaakko.

Tämä on yksi museon aito mörssäri. Mukavat päivätorkut täällä ainakin voi ottaa, toteaa Vilho.

Niin ja Hyvää isänpäivää, hihkaisee Seppo ennen kuin herkullinen tuoksu johdattaa hänet kohti tonttujen keittiötä.

Pakkasjalkine

Perjantaina tontut viettävät aikaansa museon"mustassa aukossa" sillä ulos ei huvita mennä, koska taas sataa vettä. Myös museon hyväntuulinen vahtimestari Kaitsu on ollut koko aamun poikkeuksellisen äreä, joten tontut pysyttelevät poissa hänen tieltään.

Viestitonttu Seppo hyräilee selatessaan vanhoja maanpuolustuslehtiä ja pioneeritonttu Jaakko tuijottelee varaston  ikkunasta ulos ja ihailee ulkonäyttelyalueella olevia Krazejaan. Lounaalla on ollut Linnean Osaralta tuomia ryynimakkaroita paistinperunoiden kera sekä maukkaita uunijuureksia, joten tonttujen olo on kylläinen. Vilho kuorsaa tyytyväisenä varaston vanhassa nojatuolissa kunnes...


- Jaakko huomaa  ylähyllyllä  kengän näköisen esineen. Hei Vilho mikä tuo on?

- Vilho havahtuu unestaan. Jos tuotte tikkaat niin katsotaan sitä lähemmin. Niin Jaakko ja Seppo työntävät puuskuttaen varaston isot tikkaat  hyllyn viereen ja Vilho kiipeää ketterästi tikkaita pitkin hyllylle.

-Hei ottakaa vastaan kun työnnän tämän kengän alas. HUPS, kuuluu iso tömäys, kun kenkä putoaa lattialle ja Jaakko ja Seppo ehtivät juuri ja juuri väistyä syrjään.

- Olipas se täpärällä sanoo Jaakko, ja ravistelee  nutustaan kengän mukana pudonnutta pölyä.

- Kylläpä pelästyi, toteaa Seppo ja menee katsomaan miten kengälle kävi, saattoihan se mennä rikki pudotessaan niin kovalla vauhdilla alas.

- Ehjältä näyttää, mutta kylläpä se on suuri kenellä on voinut olla noin isot jalat, ihmettelee Seppo.

- Jaakko kiipeää kengän päälle ja kurkistaa sen sisälle ja  putoaa tömähtäen kenkään.

- Hei mihin Jaakko katosi Seppo hätääntyy, mutta sitten kuuluu hirmuinen aivastus ja Jaakon pölyinen lakki tulee taas näkyviin.

- Olipa siellä pölyistä ja pimeää, Jaakko toteaa ja lisäksi purua ja vanhoja sanomalehtiä.

Kerro nyt Vilho meille kuka tätä kenkää on käyttänyt?

Ja niin Vilho kertoo tietäväisesti, että kenkä on jalkine, jota vartiomiehet käyttivät talvisodassa. Kun pakkasta oli jopa yli 40 astetta ja jalkojen piti pysyä lämpimänä myös vartiossa seistessä. Villasukkien lisäksi jalat kidottiin jalkarätteihin, siksi kenkä on niin iso.

- No mutta miten noilla sitten pystyi kävelemään, ne oli varmasti myös painavat,  ihmettelee Seppo.

- Vartiomiehet pääsääntöisesti olivat yleensä paikoillaan, joten ei noilla kengillä varmaan kovin helppo ollutkaan liikkua, mutta ehkä nuo saatettiin pukea myös omien kenkien päälle,  tuumaa Jaakko.

Hei, me ollaan julkkiksia!

Hei me ollaan julkkiksia,  meidän kuva on lehdessä, katsokaa huutaa tykistötonttu Vilho innoissaan kaapattuaan uunituoreen Maanpuolustaja-lehden Sirkan toimistopöydältä. Vilho kipittää lehti kainalossaan toimiston kirjastoon, jossa pojat lekottelevat sohvalla. Hei Maanpuolustajan sivulla 42 on juttua museosta ja jutussa on myös MEIDÄN valokuva, katsokaa huutaa Vilho intoa puhkuen!

No niinpäs onkin, kyllä siitä hyvä ryhmäkuva tulikin sanoo pioneeritonttu Jaakko ja viestitonttu Seppo nyökyttelee vieressä. Vähän on kyllä parta jäänyt takkuun olisi pitänyt se kammata, miksei Linnea sanonut mitään pahoittelee Jaakko.

Tullaankohan meiltä kohta pyytämään nimikirjoituksia, hihkaisee Vilho.

- Kyllä me kuvassa ihan itsemme näköisiä ollaan eli tontuilta näytetään ja Linnean neulomat myssyt on tosi hienot ja lämpimät, tuumaa Seppo.

- Mitä se Linnea nyt neuloo, kysyy Seppo. Kuulemma linnatonttu Anselmille uutta myssyä syntymäpäivälajaksi, sanoo Vilho.

- Voidaako me sitten käydä viemässä se linnaan vai tuleeko Anselmi tänne meitä katsomaan, olenkin jo vähän kaivannut Anselmia, kysyy Seppo.

- Kai me saadaan sitten myös kakkua jos Anselmilla on  syntymäpäivät, aprikoi Vilho.

- Kinuskikakku olisi sitten tosi hyvää tai suklaakakku tuumii Seppo.

- Yhtenä päivänä kävin maistamassa ihan pienen palan Ravintola Militarian suklaakakkua ja se meinasi viedä kielen mennessään, niin makoista se oli, muistelee Seppo.

-Maanpuolustaja -lehden päätoimittaja Inga-Katriina Maaniitulle isot kiitokset, kun päästiin lehteen, toteavat tontut yhteen ääneen! Ja ison halauksen kanssa, kuiskaa Seppo ujosti.

Talven odotusta

Vesisade on viimein tauonnut monen sateisen päivän jälkeen. Viestitonttu Seppo ja pioneeritonttu Jaakko ovat istahtaneet Vanajan rannalle ihmettelemään lämmintä marraskuun iltaa.

– Voi kun sataisi jo lunta, huokaa Seppo. Kun järvi jäätyisi, pääsisi jäälle kokeilemaan sitä potkukelkkaa, jonka löysimme museon vintiltä.

– Ei tässä nyt vielä talvi saisi tulla, kun on ulkoalueen rakentaminenkin vielä pahasti kesken. Jos nyt kohta sataa lunta jää kaikki loput työt kevääseen ja kiire siinä sitten tulee, toteaa Jaakko.

– Niin mutta etkö ole katsonut Linnean seinäkalenteria. Sen mukaan  jouluun on enää 48 päivää ja kyllä jouluna pitäisi olla lunta, jotta pääsee oikeaan joulutunnelmaan. Minä niin tykkään polttaa kynttilöitä. Kuulin myös tänään, että ensi viikolla asiakaspalvelusihteeri Päivi laittaa jo joulukuusen Militaria Shoppiin, sanoo Seppo.

– En nyt tiedä siitä tunnelmasta, sanoo Jaakko. Lumitöitä joutuu tekemään sitten taas aamusta iltaan, niin että selkä kipeytyy.

– Täytyy huomenna sanoa Sirkalle, että ruvetaan kuvaamaan niitä joulukalenterikuvia, muuten tulee niidenkin kanssa kiire, touhottaa Seppo.

– No voitaisiinhan me mennä huomenna taas näyttelyn puolelle tutkimaan mitä mielenkiintoisia esineitä me valitaan kuvattavaksi. Mutta nyt mennään katsomaan olisiko Linnea jo keittänyt sitä ruispuolukkapuuroa, muuten Vilho ehtii syödä sen kaikki, se kun on niin hyvää, toteaa Jaakko.