Linnan museokaupassa

Keskiviikkona viestitonttu Seppo ja pioneeritonttu Jaakko lähtevät tutkimaan löytyisikö Linnan museokaupasta mielenkiintoista linnan historiasta kertovaa kirjallisuutta. 

- Onpa linnassa jyhkeät kivimuurit. Tuosta mennään varmaan kauppaan sisälle, kun oven vieressä on kyltti Museokauppa ja lipunmyynti avoinna ti-pe klo 10 - 15.30 ja la-su 11.00 -15.30 Jaakko toteaa ja kiskaisee ovenripaa.

- Ja niin kello kilahtaa ja Seppo ja Jaakko tupsahtavat avaraan linnan kauppatilaan.

 - Kylläpä täällä on hienon näköistä ja paljon kaikenlaista mielenkiintoista ostettavaa.

- Katso Jaakko miten paljon hyllyssä on kirjoja ja Seppo ryntää innoissaan tutkimaan hyllyä tarkemmin.

- Tuo Vuosi linnassa on varmaan mielenkiintoista iltalukemista ja myös kirjat Arkkitehtien piparkakkutalot ja Pietari Brahen matkassa pitää ilman muuta ostaa omaan kirjastoon.

- Tule katsomaan Seppo miten hienoja kolikoita täällä on Jaakko huikkaa kaupan toiselta puolelta ja tavaa lapusta, että kolikot ovat ryövärin ropoja.

- Voisikohan noilla ostaa Hämeenlinnan kuukausimarkkinoilta vaikka rikeleitä, miettii Seppo.

- Tuolla olisi myös Vilholle sopivia tykkejä ne on muuten kynänterottimia, toteaa Jaakko.

Pian Sepolla ja Jaakolla onkin aika moinen pino tavaraa kainalossaan ja Terhi naputtelee ostokset kassaan. Lisäksi Terhi antaa tontuille vielä  myös Hämeen Linnan opaskirjan.

- Kyllä nyt on lukemista pitkäksi aikaa iltapuhteelle, huokaa Seppo onnellisena, kun tontut lampsivat vallihaudan ylittävää siltaa takaisin Museo Militariaan.

Illalla Seppo alkaa tutkia Hämeen Linnan opaskirjaa ja siitä selviää muun muassa, että linnan väelle maksettiin palkkaa: rahana, kankaana, kenkinä ja täytenä ylöspitona. Voudin vuosipalkka oli 1500-luvun puolivälissä 40 markkaa ja asemiehille maksettiin 16 markkaa. Teurastaja ja leipuri saivat vuodessa 4 markkaa ja fatabuuripiialle maksettiin vain 2 markkaa 4 äyriä.

-On se rahan arvo muuttunut, huokaa Seppo. Miten sitä nykyään 4 eurolla pärjäisi koko vuoden.