Joulukuun alussa myrsky ulvoi museon ullakolla niin hirmuisesti, että museotonttu Vilhokin heräsi kesken makoisampien uniensa.
Pitkin syksyä myös päivisin kaikkialta oli kantautunut vinttiin asti kovaa ryskettä, sillä museossa oli uuden perusnäyttelyn rakentaminen kiihkeimmillään ja vanha näyttely piti ensin purkaa pois uuden tieltä. Niinpä Vilho päätti kömpiä ullakolta katsomaan mitä museossa oikein oli tekeillä.
Joka päivä museolle tuotiin myös uusia ihmeellisiä esineitä, kuten puhelinkojeita Riihimäen viestimuseolta. Ne Vilho totesikin heti varsin käyttökelpoisiksi laitteiksi. Saattoihan niillä soitella myös ympäri Suomea asuville rakkaille tonttusisaruksille, kuten veli Aapolle, joka asustaa Sastamalassa Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa.
Yhä useimmin Vilhon ajatuksissa oli myös rakas Linnea neito jota Vilho odotti malttamattomasti jouluksi ensivisiitille Hämeenlinnaan.
Joulukuun 4. päivä museolla vietettiin Suomen Tykistömuseon juhlallisia päättäjäisiä. Tykkihalli olikin koristeltu juhlan mukaisesti ja löysipä museonjohtaja Jaakko Kouvolasta myös hienon kuusen, joka koristeltiin juhlaan sopivaksi ja niin Vilhokin pääsi kuusenoksalle tarkkailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti