lauantai 30. marraskuuta 2013

Joulukalenterin ensimmäinen luukku: Puhdetyöt

JOULUKUUN 1. PÄIVÄ

Hyvää ensimmäistä adventtisunnuntaita kailottaa tykistötonttu Vilho aikaisin joulukuun ensimmäisen päivän aamuna. Vilho herättää huudollaan vielä sängyssään tuhisevan pioneeritonttu Jaakon, jonka flunssa alkaa kyllä jo helpottaa Linnean huolenpidon ja mustaviinimarjamehun voimalla.

Lunta on pyryttänyt sakeasti lauantai aamupäivästä lähtien ja viestitonttu Seppo tutkii Hämeen Sanomasta onko runsas lumentulo aiheuttanut kolareita tai sähkökatkoja lähitienoilla.

Jaakkokin kömpii ylös sängystään ja haukottelee makeasti. Aamiaisen jälkeen tontut lähtevät taas tutkimaan museon näyttelyä. Linnean jäädessä ruoanvalmistuspuuhiin, kuten tavallista.

Näyttelyn toisessa kerroksessa Vilho pysähtyy puhdetyövitriinin ääreen. Hei katsokaa eikö olekin hienoja puutöitä mennäänkö katsomaan niitä lähemmin.



  -Mennään vaan sanovat Jaakko ja Seppo kuorossa ja niin tontut raottavat vitriinin kantta ja pujahtavat sisään. Olipas kuvun ruuvit löysällä, hyvä että sinulla on Jaakko  aina tuo ruuvimeisseli mukanasi sanoo Vilho.

- Pidetään kumminkin varamme, ettei vahtimestari Kaitsu tai museomestari Ilkka huomaa meitä, sanoo Seppo vähän huolissaan, koska tietää että museoväki ei tykkää kun näyttelyesineisiin kosketaan.

- Kyllä on hienoja tavaroita, sanoo Seppo ja menee Vilho vanavedessään katsomaan puukaiverrustyötä tarkemmin. Tämmöisen tekeminen onkin tarkkaa puuhaa, ei saa puukko yhtään lipsahtaa tai työ on pilalla.



Tiesittekö, että jatkosodan rauhallisessa asemasotavaiheessa, joka kesti vuoden 1941 talvesta vuoden 1944 alkukesään, suomalaiset sotilaat kuluttivat aikaansa tekemällä erilaisia puhdetöitä puusta, metallista, nahasta ym. materiaaleista, sanoo Jaakko.

Niin ja kuulemma sodan johto ei oikein pitänyt siitä, että sotilaat käyttivät aikaansa puhdetöiden tekemiseen sen sijaan että olisivat kaivanee lisää juoksuhautoja tai korsuja. Mutta harkinnan jälkeen puolustusvoimat antoi kuitenkin luvan puhdetöiden harrastamiseen koska työvälinepula kotirintamalla oli suuri. Puolustusvoimat järjesti jopa puhdetyökilpailuja ja esineiden ostokampanjoita. Ja puhdetöiden tekeminen myös kohotti joukkojen mielialaa pitkän asemasotavaiheen aikana, toteaa Seppo.


Hieno puukko, ihailee Jaakko ja Vilho on löytänyt oman suosikkinsa esineiden joukosta, joka on  tietysti tykki.

Lopulta kun puhdetyöinnostus oli kasvanut ennakoimattomiin mittoihin päätettiin polkuhintaan myynnin ja muiden väärinkäytösten estämiseksi perustaa organisaatio huolehtimaan puhdetöiden välityksestä. Tehtävä annettiin Lotta-Svärd-järjestölle, ja näin sai alkunsa Puolustusvoimain Puhdetyöesineiden Myyntikeskus eli PPM. 

PPM vastaanotti myös tilauksia ja piirustuksia myyntiin haluttavista esineistä sekä toimitti niitä edelleen erityisiin puhdetyökeskuksiin joukoille jaettavaksi. Myytävät esineet myös merkittiin kolmiomaisella leimalla, jossa oli teksti RINTAMATYÖ sekä mahdollisesti sen yksikön tunnus, jossa työ oli valmistettu, kertoo Jaakko.

Myös puhdetyöoppaita julkaistiin:  suppeampi opas oli nimeltään Puhdetyömalleja, ja myöhemmin julkaistiin kattavampi, Propaganda-aseveljien kustantama Sotilaan Puhdetyöopas. Ja tiesittekö, että puhdetöinä tehdyillä 15 000 kirveenvarrella, jotka myytiin Saksaan hankittiin varret veistäneelle divisioonalle ihan oma elokuvakone.

Hei katsokaa tässähän se Sotilaan Puhdetyöopas onkin, minäpä tukinkin sitä vähän tarkemmin, sanoo Seppo ja uppoutuu lukemaan kirjasta. 

Seppokin löytää lempiesineensä joka on tietysti pahkasta valmistettu puhelin.

Voikohan tällä soittaa johto tässä ainakin on, mutta ei numerolevyä.



Kello on kohta kaksitoista, nyt lähdetään  katsomaan olisiko Linnealla lounas valmiina, sanoo Jaakko ja tuumaa, että mitähän hyvää he tänään mahtavatkaan saada. Myös lasillinen mustaviinimarjamehua ei olisi pahitteeksi sillä ääni on edelleen käheä.

Vilho kertoo Linnean sanoneen, että lounaaksi on uunisilakoita tomaattikastikkeessa pottumuusin kera ja ehkä myös rosollia jos Linnea on ehtinyt keittää punajuuret. Vilho on kyllä hakenut niitä eilen kellarista.

Olisipa vitriinissä ollut myös tuohisormus, jonka olisin voinut antaa sille kauniille maalaritytölle, huokaa Seppo kolauttaessaan vitriinikuvun kiinni ja kipittäessään toisten perässä ullakolle.

Ei kommentteja: