Vilhon mörssäri

Lauantaina tykistötonttu Vilho alkaa esitellä tykkikalustoaan pioneeritonttu Jaakolle ja viestitonttu Sepolle, jotka ihmettelevät Vilhon outoja tulivälineitä.

Kuulkaas pojat tämä on mörssäri. Ja tiesittekö muuten, että ensimmäiset tykit olivat höyryllä toimivia ja niitä oli jo antiikin roomalaisilla.

Näitä on käytetty satoja vuosia ja minunkin iso isoisäni on tällaisella vielä ampunut ja nämä olivat erityisen sopivia piirityksissä.

Mörssäriksi luokitellaan siis tykki, joka ampuu korkeilla, yli 45 asteen kulmilla. Varsin pian näihin kehitettiin räjähtävät ammukset: ontto ammus täytettiin tarvittavalla määrällä ruutia; ammuksen kyljessä oli reikä sytyttimelle. Koska putki oli kaltevassa asennossa, sen sisälle asennettiin tätä varten suunniteltu kavennus ja ammuksessa oli kaulus, joka sopi sen kanssa yhteen. Näin ammuksen paino ei päässyt räjäyttämään ajopanosta ennen aikojaan, luennoi Vilho.

Mutta nyt näitä ei enää käytetä kenttätykistössä vaan  nämä ovat arvokasta museotavaraa, toteaa Vilho esitelmänsä päätteeksi.

- Eikö tuommoisella mörssärillä ampuminen sitten ollut aika vaarallista, ihmettelee Seppo.

- Kyllä tykistö on varsin vaarallinen aselaji ja juuri siksi tykkimiehillä on myös oma suojelupyhimys Pyhä Barbara.

- Aikanaan tykkimies, joka osasi käyttää näitä välineitä oli todella arvokas ja jopa sodassa taistelun voittanut osapuoli saattoi ostaa taistelun hävinneen osapuolen  hyvän tykkimiehistön omiin riveihinsä, eikä suinkaan surmannut heitä.

- Jaahas, mutta nyt mennään kyllä katsomaan olisiko Linnealla jo tarjolla sitä poronkäristystä ja pottumuusia. Nälkä tässä jo tulikin, toteaa Jaakko.

Tämä on yksi museon aito mörssäri. Mukavat päivätorkut täällä ainakin voi ottaa, toteaa Vilho.

Niin ja Hyvää isänpäivää, hihkaisee Seppo ennen kuin herkullinen tuoksu johdattaa hänet kohti tonttujen keittiötä.